Onnea Taaviainen!

Iloista korjatun iän 2-vee päivää sinulle, pikku Äijä. Tänään perjantaina se oli. Jos olisit tullut maailmaan alkuperäistä aikataulusuunnitelmaa noudattaen, olisi näillä korvilla ollut sinun oikea syntymäpäiväsi. Mutta, päätit olla kiireinen - eipä se äitisikään mikään tyyneyden perikuva ole.

Näin kävellään tarhasta kotio, työntäen rattaita itte!Kunnes heitetään pitkälleen maahan ja huudetaan kun hyeena - "ÄITIPAKOTTAAMUTKÄVELEMÄÄN - AUTTAKAA". Äiti yrittää olla nauramatta tuolloin.

Onnittelut siis sinulle Ukkeli. Koko ajan mennään enempi etiäpäin ja kaikenkaikkiaan meidän elämä ja oleminen on ihanan tavallista. Sulla menee hienosti päiväkodissa ja vanhemmat reippahasti käy töissä. Jokainen oppii koko ajan uutta. Nyt ootellaan, että hanskaisit tuon kävelyhomman - vaikka se tosi kovaa duunia onkin opetella. Äiti yrittää parhaansa mukaan kasvatella sulle sisarusta, että pääset sitten Isoveikkana hoivaamaan toukkaa. Varo vaan, ne vauvat haisee välillä aika tosi pahalle ja pitää hurjaa ääntä! Isä taasen lupaa hullutella sun kanssas vielä enempi - ja viedä sut korkeasaareen. Luontodokkarithan te tuijotatte kimpassa, sylikkäin. (Eikä äiti vieläkään tiedä, miten Bongo-antilooppi viitotaan!)

Ehkä kaksi vuotta sitten, en olis uskonut jos joku ois kertonut meille, että arki on tavallista. Että meidän lapsi on ihan tavallinen parivuotias touhutoope, joka tulee naama edellä sohvalta ja piiloutuu vaatekaappiin. Että se on ihan vain Lapsi. Omine temppuineen ja tunteineen. Mutta, nytpähän tiedän - meidän perheessä oikeasti ei se erityisyys sinänsä tunnu. Ollaan tuikitavallisia möllöttäjiä!

Iloista synttäripäivää siis Hankihyttyselle; huomenna syödään navat soikeaksi ja pussataan toisemme pyörryksiin, kun R-tätikin tulee kylää!