perjantaina, helmikuuta 25, 2011

Mistä tultu ja minne menossa, blogissa?

Ylva ja Riikkis olivat palkinneet Blogin napilla, Iso Kiitos!


1. Milloin aloitit blogisi?
Muistaakseni ekan kerran -06; silloin kirjoitin Murahduksia ja Virkkuukoukkuja blogia vuodatuksessa. Käsittelin lähinnä perheen koiruutta ja käsitöitäni.

2. Mistä kirjoitat blogissasi ja mitä kaikkea se käsittelee?
Tavallisen perheen elämää erityislaatuisten asioiden keskellä. Oikeastaan ihan kaikkea, mikä äitiydestä pöllähtää mieleen! 

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Mini aka Taaviainen aka Hankihyttynen aka Kakara - ja se erityisyys mitä Hukkapätkä tuo tullessaan!

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Alkuperäsin käsityöt ja koira. Sittemmin elämän/muutoksen kriisi nimeltä äitiys.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Tahtoisin muutta meidät vielä anonyymimmäksi. Toivoisin, että lukijoille (lähinnä läheisille) porautuisi ymmärrykseen se, että kirjoittaminen on minulle keino purkaa; oksentaa se paha olo tai omituinen ajatus ulos ilman että sen pitää jäädä kummittelemaan. Tämän vuoksi anonymiteetti kiinnostaisi enemmän, olenkin useasti ajatellut että aloitan uudella nimellä ja uudessa osoitteessa; mutta silloin hylkään monet uskolliset (ja jo ystäviksi asti tulleet) lukijat. Täällä pysytään!

Olen niin pysäkillä etten osaa jakaa tätä suoralta kädeltä eespäin.
Haastan siis lukijat itsensä kertomaan omista blogeistaan!

2 kommenttia:

  1. Tuo anonyymius mietityttää itseänikin. Toisaalta olisi ollut kiva antaa olla ja katsoa moniko blogin löytää, mutta olen sen verta typerä, että haluan jakaa sitä joillekin tutuillekin jonka blogia seuraan. Ja kivempi kirjoittaa, jos tietää jonku lukevankin sitä. :) Skippaan tämän haasteen tällä kertaa. Olen vielä niin alussa oman blogini kanssa.

    VastaaPoista
  2. Kyl me sut löydetään mistä vaan. Mutta niinhän se on, että sun kirjoitustyylisi on niin sinua ja siis tunnistettavissa. Ja blogisi suosio tekee sen, että sinä olet tuttu joten ehkä on myöhäistä yrittää enää sitä anonyymiyttä. Ja miksi? Eihän sulla ole mitään hävettävää tai kaduttavaa elämässäsi. Rikot juuri sopivasti raja-aitoja ja revit kappaleiksi juuri sitä mikä pitääkin saada riekaleiksi. Tuot erityislapsen arjen niin lähelle katsojaa, että on pakko nähdä inhimillisyys siinä arjessa. Mini omalla olemuksellaan tekee loistavaa työtä erityisen ihanana erityislapsena, osoittaa että perheen elämä onkin ihan kuin tavisperheen elämää vaikkakin lisämausteilla. Teidän tarinanne on rohkaiseva, elämänmakuinen ja aivan taatusti toivoa antava monelle. Olisi sääli jos katoaisit jonnekin totaaliseen anonyymiyteen, kun tärkeää sille, että asenteet muuttuu, on saada kasvot asialle.
    Minulla ei ole erityislasta, vaikka hän onkin koko elämänsä ollut erikoisen ihana ja erityinen toisessa mielessä minulle. Mutta olen oppinut monta asiaa tästä blogista, ja se on jo saavutus saada näinkin vanha eukko näkemään asioita uusista kulmista.

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...