Sitän Sun Tätä

Nyt on monta juttua kerrottavana, mutta verbaalinen lahjakkuus on merietanan luokkaa; eli olematonta. Luotetaan siis ranskalaisiin viivoihin.

- Hammaslääkärillä käynti meni hyvin. Toinen alaetuhampi on vinkkeli, samoin kuin toinen yläeturi - tietoa siitä että oliko näin aiemmin jo, ei ole. Hampaat ei kuitenkaan heilu eikä ollut mitään muitakaan merkkejä, joten kaikki hyvin.

- Se työpaikka josta vihjasin, on nyt varma. Ensi vuosi tuo tullessaan siis aivan uudet kujeet - jännittää ja innostuttaa ja ihan vähän kauhistuttaa, niinkuin aina muutosten edessä. Rohkeutta ja itseluottamusta tarttis jostain ekstra-annoksen; lähettäkää pliis sitä postissa.

- Lapsiportin voi kaataa. Ei alta 10-kiloinen lapsi, vaan tälläinen täysikasvuinen pygmi. Kipitin paniikissa keittiöstä, kun lapsi kaatui kumahtaen olkkarissa. Unohdin, että lapsiportin ovea pitää NOSTAA jotta se aukeaa, silloinkin kun se ei ole lukittuna. Menin päin, onneksi portti luovutti. On muuten kipeät varpit.

- Kellokosken prinsessa- kirja on muuten ihan mielettömän hyvä! Skaffasin sen tänään kirjakaupasta ja puolet on jo luettu. Mitä historian lehtien havinaa!

- Alemyynteihin en jaksanut mennä. Onneksi on internet! henkkismaukkiksen nettialesta ostin jopa vaaleanpunaisen (!!!) hupparitakin, kun yleensä rohkein väri päälläni on vihreän eri sävyt - ja oranssi.

- Nettialesta löytyi myös lapselle muutama tuote, mm. toppapuku. Liian helppoa tuo klik-klik-klikkailu. Mutta toisaalta, eipähän tartte rynniä noissa kaupoissa, pelkästä ajatuksestakin pukkaa jo tuskannäppylää!


Näillä eväillä kohti tämän vuoden viimeistä päivää!

ps. Koira pureskeli Naperolle ostamani pienen, ihanan puuauton. Prkl.