Sen toisesta päästä toivotteli hyvää päivää korvanielunenäsuu-klinikan hoituri. Toivotti tervetulleeksi kello kahdeksalta aamulla ja tervemenoa leikkaussaliin yhdeksältä. Yhtäkkiä äiteelle iski pakottava tarve painua huusiin.
Lapsi on pysynyt terveenä ja hyvinvoivana, mummokin on elossa rankan päivän päätteeksi. Molemmat näyttävät vielä toistaiseksi täysijärkisiltä. Pikkukakara oli ollut mummin ikkarioma muru ja käyttäytynyt suhtkoht ihmisiksi, mitä nyt kieltäytynyt aamupuurosta ja kakkasta.
Torstaina sitä sitten mennään. Mä ideoinkin jo että kaikkialle sairaaloihin voisi perustaa sellasia vanhempien purkka-automaatteja, jotka parilla eurolla purkan sijasta tarjoaisivat keskiketteriä mielenrauhoittajia tai shotin. Josko äitin teräshermo pärjäisi tuolloin paremmin. Kuulemma lapsen nuhaisuus ei estä toimenpidettä, kuume on ainoa ehdoton ei. Eivät osanneet lupailla koska kotio pääsee, mahdollisesti samana iltana jos lapsi on pirteä ja syö/juo - mutta voi mennä päivä tai pari.
Huomenna pyöritään vielä töissä, kuin puolukka sangon pohjalla. Hommat pitää saada plakkariin että tuuraaja tietää missä mennään.
Yhtälailla kun lapselle varataan jäätelöt, hedelmäsoseet sekä muut herkkuset, varataan äidille kahvia, mikroruokaa ja pullaa. Digiboxi onkin jo pullollaan kiireessä katsomatta jääneitä elokuvia ja tv-sarjoja.
No mutta. Hyvin se menee (kelpo mantra) kunhan muistaa itse hengittää - kuten edellisessä viestissä muistuteltiin. Se muuten on maailman paras ohje, tilanteesta huolimatta.
Hengitä, hyvä ihminen, Hengitä.
Tsemppiä matkaan ja pikaista paranemista Minille!
VastaaPoistaMoi!
VastaaPoistaJa mukula sitten on tooosi kipeä operaation jälkeen (ainakin meillä poika oli, kun 3 vuotiaana napattiin kita- ja nielurisat pois). Eli kunnon tropit peliin ja jo ennen kuin pahin kipu iskee päälle. Meillä meni Tramadol ja Panadolin suppo maksimiannoksilla koko 2 viikkoa, ei puhettakaan, että olisi voinut aiemmin vähentää.
Eli jos sairaalassa ehdotellaan, että kokeillaan puolikkaalla Para Tabsilla alkuun, niin ei kannata suostua...
Mutta kun 2 viikkoa kärvisteltiin, niin loppujen lopuksi meillä ainakin oltiin hurjan tyytyväisiä leikkaukseen, kun risojen mukana hävisivät kurkkukivut ja korvatulehdukset kuin tuhka tuuleen :)
Hyvin se menee, kunhan lääkettä riittää - ja jätskiä!
T:Katja
Onnea matkaan kaikille osapuolille, mutta Mini erityisesti! <3
VastaaPoistaOnnea matkaan!!!
VastaaPoistaTsemppiä äiskälle! Ehkä voisit lääkärisedälle vihjata, että saisivat paremmin tehdä työnsä, kun rauhottaisivat äidinkin operaation ajaksi? ;) heh heh
VastaaPoistaMini on aikamoinen voimapakkaus ja sinnikäs kaveri, kyllä hän selviää hienosti tästä. Askel ja asia kerrallaan.
VastaaPoistaKyllä ne varmaan antais sullekin jotain pikkukivaa, jos oikein hermosi riekaloituvat. Rauhallinen äitee on tarpeen pikkumiehellekin kun sitten kotiutuu sieltä niitä tarpeettomia risoja ilman. Kuten joku tuossa kirjoittikin, kipulääkitystä kehiin ettei jomotuksia tarvii kestää. Kyl ne siellä tietää mitä pieni mies siihen tarvii......ja sullekin varmaan löytyy tropit.
Tsemppiä minille ja pikaisia paranemisia!!
VastaaPoistaOnnea matkaan!
VastaaPoistaG&T-automaatit sairaaloihin! Laitetaanko addressi vetämään? :) Tsemppiä teidän koko perheelle - kuten itsekin sanoit, hyvin se menee!
VastaaPoista