Nyt se on ratkaistu. Vaikka husin jononhoitaja piti minulle puhelimessa esitelmän, että leikkausaikaa ei heru tämän vuoden puolella, toi postikusti kutsukirjeen kotiin; tervetuloa joulukuun puolivälissä osastolle Ko-24. Nyt kävi äitiä jännittämään!
Kirjeen tultua varmistelin lomajärjestelyt plakkariin vikkelästi, soitin puolison, pomon ja mummin läpi; kuka kerkeää mihin väliin ja miten homma toimii. Nyt se toimii niin, että ekat 10 päivää olen lapsen kanssa jonka jälkeen tulee joulupyhien jälkeinen viikko ja mies hoitaa paletin. Leikkauspäivänä ollaan sairaalalla äitin ja isin voimin. Ekaksi toipumispäiväksi varasin kotiin mummin apukäsiparia toimittamaan.
Oikeastaan ne asiat mitkä muo jännittää on tässä; a) pysyyhän poika terveenä että leikkaus voidaan tehdä ja b) toipuuhan nappula leikkauksesta nopeasti ilman komplikaatioita. Oikeastaan, sitä itse leikkausta en varsin jännitä. Meillä on jokatapauksessa melko varmasti ylilääkäri mukana leikkauksessa, koska nappula on haastava ohuine rööreineen. Niin se meni putkituksessakin. Tällä kertaa saimme onneksi suoraan osastopaikan jo päiväksi, viimeksi olimme koko päivän päiväkirran puolella.
Nyt kaikki raajat siellä ruudun toisella puolen ristiin, jotta homma menee kuten on suunniteltu. Riemurisat, heippa - ei tule ikävä! Varsinaisesti operaation jälkeinen ruoka ei tässä taloudessa ole mitään uutta; sosetta, jäätelö, viiliä jne. Jouluaterialla voidaan ehkä uskaltaa kokeilla, meneekö yksikään knööli alas. Tosin, väki jotka on operaation kokeneet, kertovat että varsinaista vaikutusta saapi ootella kunnes kurkku on kunnolla parantunut. Tavoitteena siis normiruoka ensivuoteen mennessä!
ps. Kelan kuori meni tänään postiin. Liitteitä oli niin paljon, että eka kirjekuori antoi periksi - minä en. Latasin paperit isompaan kuoreen ja postikusti sai kuljetettavaa. Antaas katsoa miten Kela, tuo Kaiken Epämukavan Lörväämisen Asiointitoimisto, etuutemme ratkaisee.
Hyvä hyvä, että aika järjestyi noin nopeasti!
VastaaPoistaPeukut ja varpaat on pystyssä onnistuneen leikkauksen ja jouluaterialla jonkin kiinteän nielemisen puolesta! Hienoa että aika järjestyi jo nyt!
VastaaPoistaPiuku kysymys: millon susta tuntu, että sektiohaava oli ihan kunnolla parantunut? Jäikö jotain kiinnikkeitä, venyttelitkö sitä jotenki? En oo saanu mitään ohjeita sen hoitoon muutako silloin aluksi että "suihkuttele"... Jos et tähän haluu vastata, niin laita vastaus vaikka mun blogiin. Pleaseeee. :)
VastaaPoistaAiniin ja sitte vielä että paljon paljon peukkuja ja lämpimiä ajatuksia pikkumiehelle leikkauspöydälle.
VastaaPoistaLaitetaan tähän;
VastaaPoistaUseampi kuukausi (3-4) etten sanois jos nyt ihan oikein muistan. Tais muutenkin mennä aika pitkään, että se tuntui oikeestioikeesti parantuneelta, aina välillä joku asento nipisti tai tuntui oudolta. Kiristyksen tunne oli kyllä läsnä aika pitkään! Vieläkin, välillä tuolla haava-alueella tuntuu outoja nipistyksiä, mutta enään vaan tosi harvoin. En venytellyt, mutta rasvasin sitten jossain vaiheessa kun oli kunnolla kiinni; tuntui jotenkin että se iho kiri ja kuivui!
Kun haava on kunnolla ummessa (niin ettei siinä ole mitään ''nahkaruttua'') ja alkaa väritykseltään näyttämään aluksi punertavalta ja sitten tyypistä riippuen väriä vaihtaen kohti ihon normaalimpaa sävyä; sitten se on ''parantunut''.
Oliko tää vastaus mistään kotosin? tenttaa neuvolantätsy seuraavaksi, niin saat täysin toisenlaisen vastauksen :D
Jepu, kiitos. Tänään jotenki kiristeli oudosti niin säikähdin, kun nyt viikkoon ei oo ollut mitään tuntemuksia haavalla. Ehkä se on siis normaalia, että se edelleen tuntuu oudolta... :/
VastaaPoistaHieno, hienoa! Täällä ainakin on peukut pystyssä jotta pysytte terveenä ja pääsette leikkaukseen!
VastaaPoistaHienoo kun saitten "höylärille" ajan Peukut ja varpahat pystys!
VastaaPoistaAika nopeesti ja lyhyllä varollahan tuo kutsu tuli. Mutta hyvä varmaan niin että nopeesti homma alta pois. Tsemppistä sinne ja luotetaan että hyvin kaikki menee! Aina noi jännittää äitinä, olipa mitä vaan kyseessä! Ja pöpöt voi siirtyä nyt johki muualle muhimaan. :)
VastaaPoista*Peukkuja*
VastaaPoistaOlen itse tänään menossa kuvauttamaan poitsulta nuo risat - ja nyt jo jännittää tuo kaikki..
súlle on tunnustus mun blogissa :)
VastaaPoista