Rauhallinen Joulu otti mukavaa starttia, lapsi nukkui jo toisen yön läpi. Tämän lisäksi viimeksi kipulääkettä on annettu eilen aamulla, joten voiton puolella tässä nieluproblematiikassa ollaan! Pikku-Taaviaisella ei ole kipuja ja mieli on pirteä. Nyt Jouluaattoaamuna mukelo tuijottelee telkkarin laajaa lastenohjelmatarjontaa ja äiti aloittaa keittiössä uurastamisen. Me saimme parhaan mahdollisen joululahjan, kivuttoman lapsen muodossa. Illalla pääsee pikkumies maistelemaan kinkkua ja muusia, kera mummon kuuluisan kinkunkastikkeen. Kuin rusettina paketin päällä olisi, jos lapsi suostuu nielemään könttisempää ruokaa!
Edellisestä joulusta muistikuvat ovat hatarat. Olimme meillä, mummo vietti joulun kanssamme. Rakastakin rakkaampi vaarini oli nukkunut pois 7. marraskuuta ja tunnelma oli surumielinen. Haudoilla käydessä kyyneleet jäätyivät poskille. Ikävä oli kova. Mutta yhdessä siitäkin selvittiin.
Tänä jouluna tunnelma on toisenlainen. Olen saanut tulevalle vuodelle upeat uudet haasteet, lapsi on terve (tuota flunssaa ei lasketa!), läheiset ovat kunnossa, koiran lääkitystä on vähennetty vaikka toinen silmä jäi sokeaksi, lahjat on paketoituna, isäni on käynyt parina päivänä aamukahvilla luonamme ja saamme olla kotona oman perheen kesken. On monta asiaa, josta olla hyvin kiitollinen.
Joten, tässä vaiheessa aattoa tahdon toivoa kaikille ihanille lukijoille, kommentoijille, eksyjille, moikkaajille, tutuille ja tuntemattomille rauhallista ja ihanaa Joulua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.