Mä en jaksa, en taho, kiukuttaa, väsyttää ja blyärg.
Älkää kadotko sieltä, toivottavasti jaksatte vaisun jakson läpi. Arki tuntuu jotenkin järkyttävän tahmealta ja voi että.
Lähden hakemaan kampaajalta sitä kadonnutta arjen iloa. Toivottavasti löytyy!
Täällä ollaan eikä lähetä kulumallakaan. Vaikka ois pidempikin vaisu jakso, niin minä ainakin oottelen täällä!
VastaaPoistaEi sitä aina tarvii jaksaa. Ja ei kadota. :)
VastaaPoistaSä päivittelet silti vielä paljon ahkerammin ku me muut, nou hätä :)
VastaaPoistaÄlä nyt ainakaan blogista ota lisästressiä, sun vakkarilukijat odottaa kyllä!
Voi Piukunen, marraskuu on monelle tahmea, koita jaksaa rämpiä tästäkin yli. Toivottavasti kampaaja sai piristystä aikaan. Ihan itte-vaihe on aikamoisen rankkaa, etenkin jos lapsi on perinyt äitinsä tempperamentin. Mutta kuitenkin, on se vaan niin hienoa, että haluaa ihan itte.
VastaaPoistaMuista myös, että kynttilänvalossa kaikki on kaunista ja kotikin näyttää paljon siistimmältä.
Putsaat vaan hellan ja vessan peilin, sillä selviää pitkälle.
Halit kaikille
marraskuu... reilun kuukauden päästä päivät jo taas pitenevät.
VastaaPoistaMainio ohje toi "putsaat vaan hellan ja peilin" :) Taidan noudattaa sitä ihan kirjaimellisesti.....ainakin marraskuun.
VastaaPoistaEi lähetä ei, ootetaan että väsy menee ohi. Kun ittekkään ei oo kovin pirtsakka, tää on tämmönen marraskuun epidemia.
Se on muutonkin rankkaa toi, kun laps alkaa kasvaa käsistä minä-itte-ihmiseksi. Kun ei ollakkaan enää niin avuttomia ja riippuvaisia ihan kaikessa äipästä. Mutta sehän on vaan tosi hienoo.
Kyllä se löytyy! Se vaan meni piiloon!
VastaaPoista