Räkäripa

Pikkumies on napannut nyt ensimmäisen päiväkotiflunssan. Isänsä kanssa olivat eilisen kotona ja tänään vaihdettiin passivuoroa. Miehellä on töissä kiire päivä ja tämän lisäksi ryhtyvät juhlimaan työkaverin läksiäisiä. Mulla ois ollut työn puolesta Tyhy-päivä, mutta jako piti tehdä. Ja kun kuume on aika kova, en uskaltanut jättää pikkunakkia mummon hoiteisiin.

Panadolia ja pronaksenia, se on reseptinä. Toimii hyvin, vaikka kumpikaan yksistään ei juuri jaksa laskea kuumetta. Ostin apteekista burana-suppoja ja panadol-liuosta, ajattelin aluksi kokeilla sitä. Kokeilu oli susi, kun juuri burnana laitettua tuli täysilastillinen toimitusta. Eli ehkäpä se on totta, että parempi vanhat niksit kuin korillinen uusia. 

Lapsen kuumetaudissa on se outo puoli, että tuo termiitti jaksaa touhuta ihan kuin missään ei olisi vikaa. Jos mulla ois kuumetta 38.8 olisin puolitajuttomana sängynpohjalla. Ruokakin on kakaralle maistunut taudista huolimatta, mikä sekin on omituista. Mutta hyvä juttu! Äitin juustosämpylästä tultiin oikein kerjäämään, viittoen monta kertaa ''HALUAN'' karjunnan tehostamana. Juu juu saat saat. 

Mummi tulee iltapäivällä viihdytysvarajoukoiksi, että itte voi ottaa vaikka päikkärit tai saada tuota tiskivuorta lannistettua. Viikonloppuna olisi ollut ystäväperheen häät, mutta täällä kun koko kööri on enempivähempi nuhainen jää ne bileet harmiksemme väliin. Olimme jäämässä yöksi kaksistaan hotellille, joten hei hei äiti-isi-aika. Yhdessä sovittiin, että lähdetään jossain vaiheessa kaksistaan jonnekin, missä saa vaan olla. 

Me pidetään täällä sairastupaa (hyvillä mielin, kun tuo on ''terveellä tapaa kipeä'') ja katsotaan lastenohjelmia nonstoppina. Nyt pyörii telkkarissa Pikku ja Jätti - kiitos mtv3 juniori!