lauantaina, syyskuuta 04, 2010

Ogni a me, domani a te - ja muita Italiailaisuuksia!


Niinkuin italialaisessa sananlaskussa todetaan; kukin vuorollaan.

Jos todella jollenkin on vielä jäänyt epäselväksi, kuvaa persoonaani kovin välimerellinen olemus; tulistun nopeasti, kärmistyn herkästi, itken milloin mistäkin, nauran sydämeni kyllyydestä, halaan tiukasti ja rakastan lujasti. Olen tunnetuuliviiri eikä minun kanssa elämä ole todellakaan helppoa!

Tänä aamuna nöyränä rapsuttelin lieden puhtaaksi eilisestä puurotilataideteoksesta. Mies oli iltapuhteen jälkeen käynyt raivaamassa kiltisti ruokapöydän, kun olin tukka pystyssä iltasella aiheesta kurmuttanut. Tämän jälkeen puhuttiin, selitettiin huitoen käsillä ja todettiin:

Meidän parisuhdeongelmat ovat täysin samat kuin 9 vuotta sitten; kommunikaatio ja ajankäyttö on ne suurimmat ongelmat. Lapsi ei ole muuttanut ongelmia yhtään miksikään - vaan päinvastoin ajankäytöllisestikin elämä on helpottanut!


Jari Sinkkonen on aikanaan kirjassa Rakas, raskas lapsi sanonut, että omalla tapaa italialainen temperamentti myrskyineen ja auringonpaisteineen on hyväksyttävä sekä jopa hyvä piirre! Ei jäädä kurmuttamaan ja hautomaan, vaan annetaan tunteiden olla, tulla ja mennä. Tulistuminen on sallittua mutta sen jälkeen sopukin tulee nopeasti. Ja ei hetkenkään epäilystä, etteikö me toisiamme rakastettaisi! Parisuhde ja avioliitto on elämää - eikä todetusti elämä aina ole pelkkää iloa vaan vauhtiin mahtuu koko skaala!

Henkkoht mielipiteeni on, että hommat pitää tehdä niin ettei niitä tartte toistamiseen toisen tehdä perässä - ei minun eikä isännän. Enkä minä todellakaan ole täydellisyys - mutta en aio jatkossakaan olla tyytyväinen siitä, että toinen nyt vain yritti. Kymmenen vuoden treenin jälkeen on aihetta jo oppia! Meidän kaikkien!


Tuimasti tapelkaa,
rajusti rakastakaa,
toisiinne luottakaa,
anteeksi antakaa.

2 kommenttia:

  1. Täälläkin omataan italialainen tempperamentti. Ehkei aivan yhtä räiskyvä, mutta kipinöitä räiskyy täälläkin. Mutta kuten teilläkin, niin meilläkin se myös menee ohi yhtä nopeasti. Miehellä oli alussa opettelemista tuiskun ja tuiverruksen kanssa. Hän kun on rauhallinen kuin viilipytty.

    Mieltä tulistava asia on vain saatava höyrytä pihalle. Purnaa sen sitten puhelimessa jollekin, paasaa blogissaan tai purkaa mieheensä. Usein miten se on hepulin jälkeen myös unohdettu. Kuollut ja kuopattu aihe.

    VastaaPoista
  2. Meille annettiin tällanen neuvo:

    Käsi kädessä yhtä jalkaa,
    kun ylämäki alkaa.

    (siis ei JOS vaan KUN)

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...