keskiviikkona, elokuuta 25, 2010

Puntarissa.

Lähiaikoina on päällä ollut voimakas matalapaineen alue, yllättävine kyynelkanavakuuroineen. Edes salamoinnilta ei ole vältytty ja tämä hirmumyrsky on vallannut alaa lähinnä kotona, mutta maanantain aikana satunnainen puuska ilmeni myös ruokatunnilla. Matalapaineen odotetaan hiljalleen siirtyvän pois, mutta fiilispuntarin viiksissä satunnaista väreilyä on havaittavissa.

Korkeapaineisempi hymyilevä sääalue on varovasti näyttänyt saapuvansa, satunnaisten nyyhkykuurojen kanssa. Tämän alueen odotetaan hiljaalleen valtaavan alaa. Äkilliset lämpötilan muutokset ovat mahdollisia.  Pitkän ajan ennusteita ei nyt lähdetä tekemään, Vinkeän Äidin ilmatilan ollessa aina enemmän tai vähemmän aktiivisessa muutoksessa.
***

Mitäpä tässä sanomaan. Tämänpäiväisen pienimuotoisen kokouksen perusteella en ole valmis heittämään kirvestä lopullisesti kaivoon. On annettava aikaa, katsottava miten homma etenee ja kuinka koko paletti pyörähtää käyntiin. Minin päiväkotiryhmässä parasta on, että muut muksut on oikeesti ihan superihania ja ne tarhatädit sitäkin uskomattomampia! Puhumattakaan laitoshuoltajasta tai keittäjästä, mistä ne onkaan löytäneet niin ihania tapauksia? 


Tädissä on hyviä puolia. Tänään istuimme miehen kanssa sohvalla harrastaen voimavarakeskeistä ajattelua. Käänsimme negatiiviset asiat väkisin positiivisiksi - ja uskokaa tai älkää, se onnistui. Koska joka hiivatin kolikolla on kaksi puolta, reunat päälle. Olisin toivonut jotain muuta, mutta joskus on pärjättävä sillä mitä saa - toisaalta aina kissaa voi rontata pöydälle. Niinkuin vähän tänään varovaisestikin tehtiin. 

Ohjataan, tuetaan, perehdytetään, kerrotaan, kysytään, vastataan, toistetaan, kirjoitetaan, konkretisoidaan, tehdään selväksi, kannustetaan ja kehutaan. Eiköhän se siitä, vaikka hiivati raskasta tämäkin on. Onneksi meidän Minin kuntoutustiimi on huippuhyvä, he lupasivat ottaa tehostarttispurtin tähän alkuun. Nuo korvaamattoman upean ihanan superparhaat ihmiset. 

Varovaista optimismia noudattaen. Päivä vain ja hetki kerrallansa, eikö?

2 kommenttia:

  1. Kyllä vain, se on ihanaa, että jaksat tsempata tuossa tilanteessa! Olen kuullut semmoisen sanonnan, jonka sisältö oli se, että kun ihmisille antaa tilaisuuden kasvaa jonkinlaisiksi, he voivat sen saavuttaa. Äh hittolainen, kun en muista miten se meni, mutta ajatus oli tosi hyvä. Ei kai kukaan ole täysin toivoton tapaus, jos positiivisesti ajatellaan.

    VastaaPoista
  2. No löytyhän se Piuku sieltä taas, kun jaksoit kaivaa :) Ilmanpaineet ja muutkin on vaihtelevia, että välillä seisoksii nyyhkysateessa ja sitten taas paistaa. Elämä ei totisesti ole tasankoa, vaan ei sen ehkä pidäkään olla.
    Kyllä se täti oppii vaikka se varmaan töitä ja yritystä vaatii. Lopussa kiitos seisoo. Ja muut lapset ja tädit tasaa tilannetta.
    Kyl se siitä. Ronttaa se katti tarvittaessa pöydälle niin ei mee ne langat keneltäkään solmuun turhaan ainakaan.
    Voimia ja iso hali.

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...