lauantaina, elokuuta 07, 2010

Pian iskee joukkopako!

Mä pahoin pelkään että vielä tällä mun kiukuttelulla ajan kaikki lukijat pois, mutta mulla on taas sellanen ''no HÖH'' - olo.

Jonkin aikaa on häirinny se, että jos kirjoitan nassukirjaan tai blogiin vaikka siitä, että jäpikkä söi hienosti puuron/söi keitetyn porkkananpalan/söi näkkileipää jne... tulee joku aina kertomaan, kuinka Pirkko-Petteri teki sen jo puoli vuotta aiemmin. Tai ei meillä enään keitettynä syödä vaan raakana. Mulle tulee noista kommenteista sellainen haistakaa ite-fiilis. Meillä on poika, jonka syöminen on vaikeaa. Kaikki ketkä tuntee/tietää meidät, tietää sen. Notta niin. Aina joku tunkee jostain välistä toteamaan, että lapsi syö sen minkä tarvii (ei meidän poika, se voi olla vuorokauden syömättä - eikä tee pahaa) tai että syötämme lasta ravintosuosituksista poikkeavalla tavalla (joo - meillä on ollut käytössä lihotuskuuri kun lapsi ei kerää niitä kaloreita riittävästi parista teelusikallisesta sosetta päivässä). Voi elämä että se jaksaa siepata!

Toistui tuo sama asia näissä ääninappilelu-jutuissa. Hehkutin, että pentu on niillä oppinut leikkimään. Jostain kipittää lauma ihmisiä kertomaan, kuinka vittumaisia pimputtavat lelut on ja patterit pitää ottaa pois. Mä ymmärrän - siinä vaiheessa kun niitä on kuunnellut nonstoppina useamman vuoden, niin varmasti alkaa rassamaan, niin minäkin niitä tulen pistelemään jemmaan kaappien perälle. Mutta idea oli siinä, että MEIDÄN kehitysvammainen poikamme ON OPPINUT uuden tärkeän asian; syy-seurassuhteen. 

Ja tämä toistuu tuhannessa asiassa. Toivoisin, että ihmiset oppisivat näkemään niiden asioiden taakse; miksi iloitsen jostain asiasta. Mutta tää on ihan mun omaa rutinaa ja motkotusta, kukaan ei pakota postaamaan facelaan asioita liian monimutkaisesti. Äitiys on vaan niin kumma asia, että siihen liittyvissä asioissa menee ärsytys hetkessä ihon alle. Eritoten mulla, eritoten meidän erityisissä asioissa. Argh.


10 kommenttia:

  1. En... vain... käsitä! Miten kukaan tulee sanomaan tuommoisia asioita sulle, jos VÄHÄÄKÄÄN on seurannut teidän elämää? En jaksa tajuta. Mulle ei tulis mieleenkään sanoa tuommoisia asioita, kun voin vain kuvitella, miten kovasti teillä riemuitaan jokaisesta uudesta pienestä edistysaskeleesta :O (Ja mua muutes ei edelleenkään jurpi soivat lelut. Sen verran pitää olla toleranssia lapsensa leikeistä syntyville äänille...!)

    VastaaPoista
  2. Hei kuule, jupise vaan, täällä ollaan! ;)

    Jos ravintosuositukset ei pelaa teidän perheessä, niin se ei voi olla toisten ongelma. Eikä sunkaan. Teillä pelataan teidän perheen säädöillä ja muilla muiden. Suositukset on suosituksia, ei pakonsanelemia juttuja. Oon ihan sitä mieltä.

    Onnea Nappulalle uusista pimputtelutaidoista!

    VastaaPoista
  3. No höh, sitä vartenhan me täällä näitä sun juttuja luetaan ku niihin voi niiiiin kympillä samaistua!!!

    Syömisongelma on jatkuvaa kokoaikasta myös meillä. Lääkärit valittaa lähes jokakerta, että painoa ei oo tullu ja plaa, plaa, plaa.. MUTTA MINKÄ HELVATAN MÄÄ SILLE VOIN KU POIKA EI AUKASE SUUTA VAIKKA MITÄ SINNE YRITTÄIS SURVOA! Jopa neuvolantäti ei oikeen tykänny ku sanooin, että ainakaa tällähetkellä en suunnittele tuttipullon pois jättämistä vielä ku maito menee parhaiten ja jos pullon jättäis pois, vähenis tietenki vuorokauen kalorimäärä. Ravitsemusterapauttikaan ei anna uusia ohjeita jos kasvua kuitenkin tulee kokoajan edes vähän. Sukulaiset on onneksi oppinu että tämä poika ei sitte syö iha mitä vaan ja millon vaan..
    (1v 3kk 7kg ja 71cm.)

    VastaaPoista
  4. Anna tulla vaan :) jokainen kuka ei halua lukea valituksia voi tehdä valinnan ja olla lukematta. Me "lukevat" juuri haluamme tietää noista pienistä edistymisen askelista....

    VastaaPoista
  5. Asioita, joista meillä on iloittu ja ihan kaikki ei aina tajuu...
    - Pikkulikka ei pärissy kertaakaan ruokailun aikana
    -Sitten taas toisaalta pikkulikka OSAA päristä :)
    - Tänään ei syöty hiekkaa yhtään niin paljon kuin eilen.
    - Ja sitten toisaalta, hei se osaa ite syödä! Onse sitten vaikka hiekkaa ;)
    - Tänään juotiin mukista vettä pari tippaa, ilman tukehtumisreaktiota ja järvestä vettä enemmänkin ja ihan ilman yskimistä, kumma juttu.
    -Tänään purtiin äitiä vain muutaman kerran ja siihen perään halattiin :)

    Uskallan väittää, että ymmärrän ärtymystäsi jossain määrin ;).

    VastaaPoista
  6. Heh, ymmärrän kyllä Pirkko-Petterinkin vanhempia, ne äänilelut on välillä kuin Manaaja-elokuvasta... Mutta aiheeseen: me erityislasten vanhemmat (ja ihan kaikki muutkin vanhemmat huom!) saamme mielestäni kyllä kehua ja retostella ihan vaikka sillä että lapsemme hengittävät! Eihän sitä kaikki hoksaa, mutta useimmat kyllä. :)

    VastaaPoista
  7. Uskon, että sieppaa. Miksi ihmeessä sitä pitää joka asiassa kilpailla? Iloitse Minin jokaisesta taidosta ja kehitysaskelestaja yritä jättää tuollaiset omaan arvoonsa!

    Tämäkin ärsytys on jollain tasolla tuttu tunne kaikille äideille (enkä nyt yritä väittää, että tietäisin miltä sinusta tuntuu, en varmasti tiedä). Lapset oppivat asioita eri tahdissa ja aina kun jostain uudesta taidosta iloitsee, löytyy joku, jonka muksu on oppinut sen päivää/viikkoa/kuukautta/vuotta nuorempana ja joka osaa tuoda sen mahdollisimman ärsyttävällä tavalla esille.

    Meidän esikoinen on normaalin kirjoissa ("ei ole tutkittu tarpeeksi"), mutta joitain erityispiirteitä löytyy, on menossa siksi integroituun erityisryhmään päiväkodissaan ja tällaiseen ärsyttävään kommentointiin liittyy minulla huoli siitä, onko asiassa ongelmaa vai onko kyse siitä, että ihmiset nyt vain ovat erilaisia.

    --

    Ja sivumennen sanottuna, useimmat piipittävät melulelut eivät ole mitenkään erityisen ärsyttäviä, vaikka niitä olisi joutunut pidempäänkin kuuntelemaan. Jotakin aspergeria saattavat pienetkin äänet häiritä, mutta normaalia aikuista ei. Paljon pahemman mökän saa aikaan vetämällä rinkiä Plaston mopolla (kyllä teillä senkin aika vielä tulee).

    VastaaPoista
  8. Ääh, rupesin heti miettimään että olenkohan minä nyt kommentoinut jotenkin hassusti ajattelematta yhtään. Mutta joo, muakin on siepannut viime aikoina, ei siis mikään minulle suoraan osoitettu kommentti, mutta yleisesti jotkut jutut mitä olen lukenut. Ja sitten vielä siitä samaistumisesta, just siksi minäkin tykkään tätä blogia lukea. Tähän voi samaistua! Onnea nappulalle uudesta taidosta!

    VastaaPoista
  9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  10. Mä tykkään lukea ihan monenlaisista tunnelmista, pelkät "hattaranmakeatnaminamijutut" ei minua jaksaisi kiinnostaa.

    Juurikin niitä erityisiä iloja ja haasteita mä täältä tykkään lukea, jotta ymmärtäisin jotain toistenkin elämästä!

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...