Huomenna on vuorossa pienen miehen fysioterapia. Ehdin jo juhannuksen aikaan iloita, että nyt se nousee itse seisomaan - meninpä nuolasmaan ennen tipahtamista. Hienosti kertaalleen sovitteli koipeaan polviseisonnasta kyykkyyn, mutta taisikin olla tylsä juttu.
Viimeisen parin kuukauden aikana ei juuri uusia juttuja ole tullut - sellaisia isoja ja näkyviä nimittäin. Taitolistalle täytyy lisätä kuitenkin ''pupu''-viittoma ja kyky ajeluttaa päristen ihan mitä vaan. Hämmennys seurasi kuitenkin siitä, kun pieni mies ajelutti pupua ja meni ihan selkeästi kysymysmerkiksi; kuistässä ny tehdään? Uutena on myös taito kävellä polvillaan, tukea vasten. Uskompa siis että kun se ylösnousu hanskataan, ei tukea vasten käveleminen ole kaukana.
Helteet hidastaa Natiaisenkin taitokehitystä, yhtämatkaa neljän alaposkihampaan luomisen yhteydessä. Joten, malttivalttia etitään täällä taas, jälleen äidille.
Pieni hikisika nukkuu sängyssään vaippapeppu taivasta kohden - nihkeänä kuin nahkiainen kalliolla. Huomenna morotetaan fyssaria ja kuullaan uusimmat suunnitelmat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.