Heräsin aamulla kuuden aikaan tekemään leikkauspesuja. Puin päälle verkkarit ja hihattoman, edestä napitettavan paidan: mitä helpompi pukea sitä parempi asia. Auton kyytiin ja matkaan osastolle. Osastolla odoteltiin tovi hoitajaa, joka tarjosi sairaalan kauniit vaaleanpunaiset kalsariasut ja tukisukat. Ja sitten menoksi; potilaskansio kainaloon ja kuvantamisosastolle vaijerimerkkaukseen.
Pöllyissä oleva mamma.
Vaijerimerkkauksessa (lankamerkkaus myös toiselta nimeltään) radiologi ja hoitaja asettavat ultraääniohjattuna rautalangan kasvainta merkkaamaan. Rautalanka on onton neulan sisällä, ultralla bongattu kasvain harppuunoidaan ilman puudutetta neulalla ja painetaan napista; silloin lanka tulee ulos neulasta ja avaa ''ankkurin'' eli väkäset kasvin sisään. Kasvin ja vaijerin merkkaus dokumentoidaan mammografialla, mikä kauniisti sanottuna oli erivittumainen kokemus; kuvittele tissisi sisään pieni siilli, ja sitten litistetään koneeseen. Auts. Positiivista oli, että tämä tais olla koko operaation inhottavin vaihe. Merkkaus tuntui koko ajan rinnassa ja kaikki käden ja rinnan liikkuminen tuntui siltä, kun joku pistelisi neuloilla.
Tälläinen se neula ja lanka oli; mun lanka/vaijeri
oli paksumpi kaksikierteinen
Tallustelin siinä ja parkkeerasin itseni päiväsaliin katselemaan tohtori Piliä ja jotain muita telkkuhömppiä, makaaminen tuntui kököltä. Ja viimein sain luvan käydä kahvilasta hakemassa kahvia! Nappasin samalla suklaata, jota mussuttelin salaa kassistani - en kait vielä olisi saanut kiinteitä sisäistää. Koko ajan hoituri kyseli vointia, onko pahaa oloa, huimausta; ei vaan sitten mitään! Olo oli kuin pitkän juhlintaputken päätteksi, rennon leppoista ja asteen verran levoton. Ainoa ''haittavaikutus'' taisi olla punoittava naama, joku lääkkeistä lehautti nassun punaan!
Ruokatarjoustakin tuli kun ehdin kitistä, että suolasta tarttis. Tarjolle tuotiin lohisoppaa ja aina parin lusikan välistä joku hoituriesta huusi, että ''Ja nyt tauko'' - pelkäsivät jos aloitan myöhäisherännäisen pahoinvoinnin. Olo ei missään vaiheessa ollut lähellekään kuvottava, joten nou hätiä mitiä. Puolet sain syödä lautasellisesta - oli muuten elämäni parasta lohisoppaa. Liekö johtunut nimenomaan kokemuksesta ja pitkästä ravinnotta olemisesta. Liemen ryystin kokonaan, kun mielummin tarjosivat nesteitä kuin knöölejä. Jälkkärirahka jäi myöhemmäksi ja lopulta syömättä, kun tulikin jo lupa kotiutua.
Aluksi lupailtiin kotiinpääsyä ysin aikaan, sitten seitsemältä. Vanhempi hoituri tuli moikkaamaan ja naurahti, että sähän näytät siltä ko ei mitään ois tehty, että lähde vaan kuudelta jos puoliso pääsee silloin hakemaan. Ja ukkelihan pääsi.
Heippaheit ihanille huonekavereille, naapurihuoneen mukavalle rouvalle jonka kanssa pälätettiin koko aamupäivä ja ennenkaikkea upeille hoitureille. Ekat sanat miehelle sairaalan ulkopuolella oli, että nyt mennään mäkkärin kautta!
Mäkkärin kassalla älysin kattoa itseäni ekan kerran. Käsi oli keltainen desinfioinnista ja siinä on muhkeita mustelmia. Paidan alta näkyi se kamala sairaalan ''villainen'' tuubitoppi ja haisin varmaan ihan kauhealle. Luikin jonosta autoon odottamaan, kun iski pieni hävetys. Mutta sain purilaista ja ennenkaikkea pirtelöä!
Ainoa asia olossa on intubaatiosta muistona oleva käheä ja kipeä kurkku. Haava silloin tällöin tuikkii hieman kipua, kuulemma hermokipuakin. Lankamerkintää laittaessa nimittäin kainaloa poltti, eli joku hermo on kulkenut juuri kasvin lomasta. Täytyy toivoa että tuikkimiset vähenee. Nyt sitten aamu- ilta- ja päivälääkkeitä muutamat päivät säännöllisesti ja sitten tarpeen mukaan. Viikon päivät 3kg nostorajoitus, eli mitään ei oikein saa kantaa. Mies olkoot hoitopassissa.
Mummo tuli tänään apuun ja sunnuntaina hoitovuoroon vaihtuu R-täti, isännän mennessä duuniin. Ei kyllä ole valittamista potilaana olosta, kun ekan viikon saa latailla vaan omaa vointia. Kaksi viikkoa on sairasloman pituus ja sen jälkeen patologi on lausunut mielipiteensä lahjapaketistani. Jälkitarkastuksesta toivon saavani kauniit ja tyylikkäät terveen paperit!
Eli tällä tavoin operoidaan 1,1cm x 0,3cm kokoinen (hyvänlaatuiseksi ennustettu) rintakasvain. Ei ollenkaan niin pelottavaa kuin pelkäsin!
Terveisin Vinkeästi toipilas Mamma
Kyyneleet silmissä ja sydän pamppaillen luin kertomusta. Ihanasti osaat kirjoittaa vaikeasta aiheesta, jälleen kerran. Voimia paranemiseen. Pitäis nähdä...
VastaaPoistaKiitoksia!
VastaaPoistaPitäis joo nähdä ja jutella ja juoda kahvia ja ehkä vähän pyyhkiä kyyneleitä... snif
Tosi mukava kuulla, että kaikki meni hyvin ja vähemmän pelottavasti kuin ennustelit!
VastaaPoistaMuru, olet superurhea! Selviytyjä! <3
VastaaPoistaHei, en oo ehtiny koneelle juurikaan ja nyt vasta luin koko tarinan..
VastaaPoistaEi voi muuta sanua ku että hieno, urhoollinen suoritus!
Mukavaa toipumisaikaa! :)
Niitä puhtaita papereita toivon sinne kovasti! Ja leikkausreissusta parhaiten muistan sen kiljuvan nälän ja kahvinhimon ;)
VastaaPoistaAu au au au au. Toi vaijeri. Olet hurjan rohkea, mä olisin itkenyt ja parkunut, että mut pitää nukuttaa... Tsemppiä toipumiseen.
VastaaPoistaKiitos tuesta rakkaat!
VastaaPoistaKuten ennenkin sanoin, joka ainut tsemppiviesti tuo mukanaan valtavasti voimaa ja rohkeutta.
Nyt istun soffalla Yksin, mies ja mummo ja jälkikasvu lähti kauppareissulle ja mä saan omatoimista laatuaikaa. Istun koneella ja katon hömppää telkusta toisella silmällä, juon kahvia ja syön toastia.
Ainoat kivut on käsivarressa, se hermonpirulainen näyttävästi otti itteensä. Haava on kivuton enkä ole ottanut ees aamulääkkeitä, kun ei satu ollenkaan. Iltapäivällä pääsen ekan kerran suihkuun. Koko yönä haava ei erittänyt yhtään ja enkä herännyt kertaakaan. Kipuja ei vaan ole!
Nyt parin viikon toipumisurakka, ens viikolla meen puistoon poikien kanssa ottamaan vähän väriä kasvoilleni ja nauttimaan kesäisestä sairaslomasta. Täytyy vaan pitää hyvä huoli tuosta haavasta, ettei se näin mätäkuuna pääse tulehtumaan.
Ihanaa että kaikki meni hyvin !
VastaaPoistaMä en aikaisemmin päivällä uskaltanut edes avata postaustasi, odotin hetkeä jolloin tyttö on nukkumassa ja saan olla rauhassa.
Pelon sekaisin tuntein sitten lähdin postausta lukemaan.
Ihanaa että kaikki tosiaan meni hyvin !
Ja kuten joku aiemmin jo sanoi, miten mahtavasti voit kertoakaan näin vaikeastakin asiasta.
Oot mahti !
Pikaista paranemista :)
Oot kyllä urhea! Se anestesiaan nukahtaminen on hassua: itse sappirakkoleikkauksen alla muistaakseni ehdin sanoa että "millon tässä nukahdetaan, nyt pyörryttää" ja sen jälkeen valot meni kiinni! Hih! Villi kokemus siis.
VastaaPoistaOooh, sä oot ollu tosi urhea ja reipas! Kiitos, kun kirjoitit aiheesta.
VastaaPoistaToivu pian!
Oooh, sä oot ollu tosi urhea ja reipas! Kiitos, kun kirjoitit aiheesta.
VastaaPoistaToivu pian!
Viikon savon-lomalta palanneena luen täällä kokemuksiasi. Iho nousee kananlihalle, tuttua huttua. Sinä olet ollut reipas tyttö, hyvä hyvä piuku!
VastaaPoistaRajoitusten, kipujen ym. sallimissa olosuhteissa, nautihan vapaapätkästä! Helliköön helle sinua sopivasti!