Eka viikko

Ensimmäinen viikko uudella identiteetillä on puskettu läpi, viikonloppua myöten. Vaikka leimautuisin maailmankaikkeuden karseimmaksi äidiksi, tunnustan nauttivani omasta elämästäni ja siitä, että puoliso hoitaa tuon meidän kupeiden hedelmän.

Tähän intoon voi vakaasti vaikuttaa se, että Naputti änkeää alaposkihampaita, alakulmureita ja yläkulmureita yhtä aikaa lävitse. Melkeimpä sanomattakin on selvää, että tämä on sitä aikaa kun laps on ihanimmillaan nukkuessa. Muuten, se on pieni komenteleva kuolamonsteri, jolla ei mikään asia ole hyvin. Ruoka ei laske, leikkiminen on tylsää ja missään ei viihdytä. Ainoa homma mikä pitää pikkuäijän hiljasena, on pahanteko: printterin kurmuttaminen, telkkarin säätöjen vääntäminen, lehtien repiminen, kengänpohjien nuoleminen sekä sähköjohtojen nykiminen. Onneksi ainoa päivä, kun joudun natiaisen kanssa pärjäämään kaksin, on sunnuntai.

Työarjesta on puhjennut minulle uutta, mystistä energiaa. Ensimmäisiä kertoja 16 kuukauden aikana olen kokenut itseni fyysisesti tarmokkaaksi. Torstai-iltapäivänä koin valtavan energiaryöpyn, latasin mukulan rattaisiin ja koiran hihnan päähän ja painuin lenkkeilemään. Vedin pitkän lenkin hiki roiskuen ja nautin joka solullani. Perjantaina ihmettelin, kun persaus on kipeä. Mutta miten upealta tuntuu olla fyysisesti energinen! 

Pahin väsy arkisin iskee puoli kuuden ja seitsemän välillä. Tuossa vaiheessa olo on aivan naatti, mutta kun siitä pääsee yli jaksaa taas loppuillan. Miinuspuolena tässä oman elämän intoutumisvaiheessa on se, että lapsen kitinä rassaa omalla tapaa nyt enemmän. Ehkä olen kasvattanut henkisiä palleja ja alkanut ymmärtämään miehiä - silti en jaksa tajuta niitä olioita. Koska mieshän on tilanteessa kuin tilanteessa aina naista väsyneempi.

Lauantaina suunnistimme R-tädin ja Natiaisen kanssa rannalle. Reissu oli nopea, koska hammasmaisteri päätti että rantsussa on kamalaa. Vesikin oli liian kylmää eikä sinne voinut edes varpaita kastaa ilman venkoomista ja pientä itkuntuhertamista. Tunnin visiitin päästä päätimme pakata rojut (joita oli paljon) ja suunnistimme Ikean kautta kotiin. Ikeassa oli nappulan mielestä kivaa, koska hän sai uuden ''Barnslig Räv'' kettulelun. Tuo punainen kettu on nyt taloutemme ehdoton hitti. 

Todettakoon tiedoksi myös muille lapsiperheille, että hätätilanteessa suihkutettava aurinkorasva käy muotoilutuotteesta. Aamulla hyvin rasvattu lapsi (hiustuppoa myöten) pörräs päätään joka paikkaan, jemmasi pehkoaan hatun alla, asetteli hiekkaa hiuksiin ja venkosi sylissä; silti illalla vielä oli pieni rantakeesi pystyssä!

Ja kohti uutta työviikkoa jälleen. 

Aurinkoisia kesäpäiviä toivottelee Vinkeän Väki