maanantaina, heinäkuuta 19, 2010

Arki paiskoo vastaan!

Nyt pyörähti käyntiin toinen ja viimeinen sairaslomaviikko. Vointi on ollut koko ajan positiivisen puolella, mutta selkeästi haavan parantuminen ottaa aikaa. Heti kun erehtyy tekemään enemmän, sen huomaa iltasella kivuissa.

Eilen aamulla sain kohtauksen siivota, rymsteerata ja puunata. Nappulan huoneessa huonekalut vaihtoivat paikkaa ja vessassa konttasin laattojen välejä hammasharjalla puhtaaksi rapsuttaen. Tämä oli sinänsä hyvä veto, nyt näyttää elinympäristö mukavammalta. Kosto piili illassa, kun rintaa jomotti. 

Aamusta heräsin nappulan kanssa ja herra hampaita-on-niin-hiton-kiva-tehdä veti useammat ''kaaripotkutraivarit'' kun meno ei miellyttänyt. Tuon vajaan yhdeksänkiloisen nappulan kuuppa iskeytyy kiitettävällä voimalla. Yhden kerran se on jo saanut isännän etuhampaan katki (muovihammas urheiluvammana) ja nyt hää mäiski suoraan päin tuota kipeää haavaa. Mikä siinä on, kun on yksi paikka jota varoa, niin jokainen isku osuu juuri maaliinsa.
Isäntä oli keksinyt haluavansa nukkua juuri tänä aamuna, joten tässähän tuota termiittiä on tullut viihdytettyä. Voin sanoa että persiilleen meni sitten loppupäivä, kun nyt jo tuntuu jatkuva jomotus rintapielessä. Lääkkeet, sanon mä. Mieheke hokee että älä nostele, mutta samalla haluaa nukkua ja levätä. Niin - että kuis me nyt sitten ihan oikeasti tehdään.

Haavan tikit ovat alkaneet sulaa, sen huomaa siitä että ne kohdat jossa tikit on kursittu ihon läpi on montulla, mutta nyt ne alkavat ponnahtelemaan takaisin paikalleen. Jokaista tikin sulamista kohden pitää hieman aikaa ihmetellä kirvelyä - joka kylläkin helpottaa suhteellisen nopeasti.

Nyt on apeutta ilmassa, liekö syynä myös niskajumi ja yleinen kenttäketutus. Elämä on - huominen voi olla jo paljon parempi päivä. Tänään tahtoisin hyökätä makuuuoneen toisella seinällä pesiviin ''kekoihin'' ja laatikoihin, jotta saataisiin tätä asuntoa kuntoon. Koska miehen toimintakykyyn kuuluu vain yksi asia - hoitovapaalla ollessa ollaan hoitovapaalla. Kummasti ääni muuttui kellossa, ottaen huomioon että tuo rakas turilas kummasteli miten en ehtinyt/jaksanut/viitsinyt hoitaa taloutta priimasti vaikka olin ''vain kotona vauvan kanssa'' - siperia opettaa. 


Ja ainiin. Unohdin viime viikolla soittaa neuvolaan - no nytten täti on lomalla enskuun puoliväliin asti. Noh, ehtiihän sitä. Eikö. 

4 kommenttia:

  1. "Kummasti ääni muuttui kellossa, ottaen huomioon että tuo rakas turilas kummasteli miten en ehtinyt/jaksanut/viitsinyt hoitaa taloutta priimasti vaikka olin "vain kotona vauvan kanssa" - siperia opettaa." - Tämä sama ilmiö on koettu meillä, kun iskä vietti vuorotteluvapaavuoden kolmevuotiaan kanssa ;)

    Koitahan nyt pitää kiinni edes siitä kahden viikon saikusta..

    VastaaPoista
  2. Naisiin on sisäänrakennettu systeemi toi touhuaminen. Ei tunneta käsitettä sairasloma ellei sitten olla tosissaan petikunnossa. Ite olen syyllistynyt saikulla tuohon touhottamiseen niin monta kertaa, ettei viitti mainita. Siis linjalla "mä ihan vaan pikkusen tämän laitan jne jne jne". Mut ehkä me sitten tuon sitkeyden turvin eletäänkin kauemmin kuin nuo lötköttävät miehet. :)

    VastaaPoista
  3. Ja piti muuten mainitsemani, että aikas osuvan sarjakuvan oot tähän löytänyt ;)

    VastaaPoista
  4. Jaksamisia! Ja ota rauhallisesti kiltti!

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...