keskiviikkona, kesäkuuta 16, 2010

Uskomatonta!

Olen tullut siihen loppupäätelmään, että synnärin oven päällä pitäisi olla kyltti, jossa lukee selvin kirjaimin ''ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää''

Aiemmin en ole juurikaan välittänyt, mitä joku muu syö, juo, kakkaa, oksentaa, pissaa, räkii tai kaivaa korvastaan. Nyt elämä pyörii täysin näiden eritteiden ympärillä, mikä vähentää suuresti arjen romantiikkaa. Aiemmin kysyttiin puolisolta, että ''mitä sä teet, tuutko kainaloon'', nyt kysymys kuuluu '' mitä sä teet, tuutko siivoon noi pissat tosta lattialta'' - niinpä. Romanttisin lause jonka olen vuoteen kuullut, menee näin; ''Pötkötä vielä hetki, mä siivoon ton kakkavaipan'' -kulta mä rakastan sua!

Okei, nappulan kasvaessa nuo eripäistä imaantuvat erilaiset mönjät menettävät tehoaan. Täytyy myöntää, että minua hämmästyttäisi enään vain pimeässä hohtava tai valkoinen kakka. Glitterhileet pökäleessä on jo nähty, kun lapsikulta auttoi äitiä askartelemaan. Kyllä. Kimalteleva taaperokakka. Ja ei, en valokuvannut.

Oman järjen jalo käyttö on vähentynyt rutkasti, aiemmin jaksoi ihastella jokaista pallon tönäsyä, palikan heittämistä ja jokainen räsähdys aiheutti nopean ''mitä nyt tapahtui'' -reaktion. Nyt ilman kiirettä jatkaa keittiössä kahvinkeittoa, koska ei kuulunut särkyvän lasin helinää ja kukaan ei itke. Ei voi siis olla niin vakavaa. Yhtäkkisesti sitä joutuu hetkelliseen paniikkiin, nyt ei oo kuulunut mitään ylimääräistä; liian hiljasta - nappula taitaa olla pahanteossa. Ja kappas, siellä on menossa kuvakirja dvd-soittimeen tai yritetään päästä käsiksi herkulliseen sähköjohtoon. 

Aiemmin pohdin, että viittinkö nyt antaa tota suppoa, kun tuo kitisee - nykyään rääkäisyn perään tulee automaattinen lause; suppoa peppuun puurolla. Nimittäin näinä hammastentekoaikoina sitä kitinää ei enään jaksa kukaan yöaikaan, kun päiväsaikaan sitä saa kuunnella nonstoppina. Unta kupoliin koko laumalle yöllä, kiitos!




Ja vaikka kuinka kuulostan välinpitämättömältä äitiltä, tänäänkin päivällä pötköttelin miehieni vieressä ihastellen. Kuinka minä tuikitavallinen pallontallaaja olenkaan saanut osakseni mitään noin hellyttävää, suloista ja rakasta. Olen mä kyllä vaan etevä siinä hommassa!


8 kommenttia:

  1. Meilläkin tuo mahantoiminta huolettaa, onneksi vain tällä hetkellä, toivottavasti. Se kun on toiminut vähän liiankin kanssa parin päivän ajan ja peppu punoittaa ikävästi... On se kyllä jännä juttu, kuinka tuollaiset asiat alkaa arkea pyörittämään...

    VastaaPoista
  2. Glitterkakka :D. Anteeksi, mutta pisti aika lailla naurattamaan nuo siun kakkajutut.

    Siis se on kyllä just niin mullakin, että saman päivän aikana sitä voi tuntea niin monia tunteita, sitä voi "kirota" (huono sana, mutta en keksiny nyt parempaa) oman lapsensa ja toisaalta ihastella umpirakastuneena.

    Voimia kitinöihin!

    VastaaPoista
  3. Meillä onkin kakasta löydetty isoja solumuovin palasia. Ja istuinalustasta ovat nurkat hävinneet...

    VastaaPoista
  4. Kakkahuumori ei väsy ikinä. :D Tänään viimeks oli kivaa (ainaki mulla) ku mies pelasti pökäleen kylpyammeesta pönttöön. Ja selvennykseksi vielä, että tyttären pökäleen, ei omaansa. Ja täällä myös tytär lähettelee salaviestejä kakan seassa, sanomalehdestä syötyinä kirjaimina siis...

    VastaaPoista
  5. Tervetuloa tavalliseen arkeen tavisäitien sekaan. Eiks oo kiva tunne, kun samat asiat huolettaa kuin kaikkia muitakin. Pökäleiden tarkkailua ei ylitä mikään. Rakkaus kukoistaa vaipattamisessa ja luuttuamisessa ja siinä, että saa tosiaan köllöttöö sen vartin extraa.
    Ihana kuva Ministä ja Bruniksesta. Minillä on niin hellä ilme. Brunis taitaa miettiä , että vähän tuosta lavan kohdalta kiitos ja korvan juurestakin vois hieraista. <3 <3

    VastaaPoista
  6. Kiitos jälleen päivän nauruhetkestä. Onneks ei enää itellä ole näin pieniä peräänkatottavia. Koiran (<10v) vointia tulee ehkä seurattua tiiviimmin, varsinkin luonnon ollessa vihreä voi tuotoksissa olla kaikenlaista ei toivottua :(

    VastaaPoista
  7. Oi mahtavaa! :D Juuri "eksyin" blogiisi ja kun luin tämän postauksen, niin naurulle ei meinannut tulla loppua.. :D Itselläni on poika 1,5v ja kyllä.. kakkoja on ihmetelty kerran jos toisenkin. Parasta on kun nykyään mieskin tutkii kakkaa asiantuntevan näköisesti ja kommentoi heti jos sieltä jotain erikoista lötyy :D :D

    Ja juu.. alkupaniikki on kadonnut totaalisesti. Kunnon kolahduksen jälkeen saattaa meneillään oleva askare tauota noin sekunniksi, mutta jos ei itkua kuulu niin olkoot :D

    JA iso JUU..!! .. siis sille, että romanttisinta mitä nykyään kuulee, on jotain.. "mene vain rauhassa suihkuun, mä annan kaverille iltapalan"...

    VastaaPoista
  8. Niin, miten se onkin, että nuo kakkajutut osuvat ja upottavat?! Niihin on ilmeisesti helppo samaistua, tai jotain.

    Mä en ois voinu vielä kuusi vuotta sitten uskoa, että mun aviomies (ei silloin vielä isä) tekisi kohta excell-taulukkoa lastensa suolentoiminnoista...

    Oli taas niin hyvä juttu, että pitää antaa sulle (ja Minille) pisteet kotiin.

    Lisää romanttisia hetkiä sinne! ;)

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...