torstaina, kesäkuuta 17, 2010

Mitä muka?

On sitä taas tullut tehtyä tyhmiä. Ihan kunnolla. Ihan tositositosi kunnolla....

Nimittäin on tullut luettua internetin anonyymejä keskustelupalstoja, joissa osallistujat tietävät kertoa monta asiaa meidän lapsosistamme sekä meidän venttiklubilaisten perheiden fiiliksistä.

Tuolla internetin syövereissä osataan esimerkiksi kertoa, että me vammaisten lasten vanhemmat ei vaan millään voida olla onnellisia. Kuulemma siitä syystä, että meillä on vammainen lapsi, eikä ''ne'' kuulemma tuota yhtä paljon iloa vanhemmilleen kuin tavikset. On se jännä, kun olen tämänkin ohittanut; ihanan helpottavaa kun tulee taas joku, joka kertoo mitä minun pitää tuntea! *sarkasmivattuiluvaroitus*

Totta hitossa me ollaan onnellisia ja tyytyväisiä! Ainakin minä, omasta natiaisesta, joka on terve, reipas ja hyvin toimiva sekä toimelias natiainen. Pitäisikö tässä nyt porata silmiä päästä että joskus ehkä tulevaisuudessa saattaa tulla jotain ongelmaa? No ei todellakaan! siinä tilanteessa voidaan kaikki ottaa suruvirret esiin ja kokoontua turuille ja toreille ulvomaan; kukaan meistä ei tiedä tulevaisuudesta, joten surraan oikein urakalla ja ryhmässä!!! Oma erittäin vahva väittämäni on, että mä väitän meidän erkkanapukoiden tuovan useissa tilanteissa jopa ENEMMÄN iloa kuin tuikitavalliset nappulat; ihan siitä syystä että jokainen kehitysaskel on meille erävoitto! Tavallisemman natiaisen kanssa niitä kehitysaskeleita osaa oottaa ja ne kuuluu asiaan, taito seuraa toista ja homma etenee.

Minua ihan rehellisesti kauhistuttaa, miten kamalia asioita levitellään palstoilla ja foorumeilla totuutena. Liittyen meidän natiaisten terveydentilaan, oireyhtymään, tulevaisuuteen, oppimiseen, käyttäytymiseen ja ulkonäköön. Väittämät ovat niin paksuja, että hävettää; useinmiten faktoja latelee joku, joka joskus on kuullut naapurin koirankusettajan kaiman veljeltä jotain. Jos yhdestä tai parista tapauksesta on kokemusta, se ei tarkoita että kaikki ovat samanlaisia. Jos naapurissanne asuu perhe, jossa on haastavasti käyttäytyvä kehitysvammainen nuori mies, ei se tarkoita sitä että kaikki miespuoliset kehitysvammaiset ovat haastavasti käyttäytyviä. Jos joskus lokki kakkii päähänne seistessänne kauppatorin laidalla lauantai-iltana kello kuusi, se ei tarkoita että seuraavana vuonna samana päivänä käy samalla tavoin. Jos olette tavanneet jossain haastavasti käyttäytyvän kehitysvammaisen ihmisen, joka pitää kovaa ääntä ja sattuu kuolaamaan, ette voi todeta että kehitysvammaiset ovat kuolaavia ja möliseviä - ei nyt jumalauta yhden ihmisen tekosten mukaan voi leimata koko kööriä! Mutta, ah niin ihanassa internäääätin ihmemaassa vaan voi.

Tärkeintä olisi näiden vatiaivojen tajuta, että suurin osa Down - ihmisistä on pärjääviä, tuetusti asuvia, reippaita, kehitysvammaisia ihmisiä. Katukuvassa ei heitä edes ehdi huomata, kun kulkevat massan mukana. Huomio kiinnittyy tietenkin aina niihin, kenellä on eniten ääntä ja jostain syystä suomalainen yhteiskunta ei tahdo kestaa mekkalaa; vauvan itkuunkin suhtaudutaan kuin manaukseen kirkkokuoron konsertissa (tietäisivätpä, että tämä meidän itkevä vauva on kaiken päälle KEHARI - äkkiä piiloon!) 

Kehitysvammaisuus ei tarkoita, että ihminen on lopun ikäänsä lapsi - kehitysvammainen aikuinen on kehitysvammainen aikuinen!  Yhtä mukavia kuin kuka tahansa ja tasanvarmasti yhtä ärsyttäviä kuin kuka vain - jokainen meistä tuntee nimittäin niitä tyyppejä, keitä ei kestä juuri sekuntiaakaan. Miksi siis yhtäkkiä pitäisi tykätä kaikista kehareista? Ihan sama kun minä ilmoittaisin pitäväni kaikista Uzbekistanilaisista. (tämä siis liittyy siihen, että jostain ihmeen syystä palstoilla harrastetaan splittausta; joko keharit on kamalia tai sitten ne on ihania - NO HEI,  he on ihmisiä!!!!!) Kaikista ei tarvitse pitää. Mutta jos asenne on valmiiksi perustavanlaatuisesti vinksallaan (keharit on vaikeita ja niiden vanhemmat on onnettomia), kannattaa miettiä jo itseään ja sitä, pitääkö kukaan sen kaltaisesta tyypistä? Onkohan silloin jo itse avautujalla elämänarvot aika pitkälti päin sitä ruumiinaukkoa, johon se aurinko ei porota?

 Kehitysvammoja on myös muitakin, joten olisiko aika vapauttaa tämä Downin syndrooma ilkeilyikeen alta?


Pyydänkin teiltä, Rakkaat blogin lukijat, jos törmäätte keskustelupalstoilla virheelliseen tietoon, vammaisrasismiin, suoranaiseen vittuiluun, valheisiin tai paikkaansa pitämättömiin sepostuksiin, uhratkaa hetki aikaa ja laittakaa viestiä ylläpitoon. Ilmoittakaa viesti ylläpitäjälle asiattomana. Internetistä yritetään tällä hetkellä karsia parhaansa mukaan maahamuuttajarasistisia viestejä, mutta vammaisrasismi rehottaa törkeänä.


Pitäkää meidän erityisten ihanien (ja yhtälailla kamalien, kuten taviksetkin) lasten ja perheiden, puolta!




Kauniisti ja kunnioittavasti kiittäen,

Vinkeän Väki.

Ps. Jos tekstissä on hulvattoman paljon kirjoitusvirheitä, se kertoo siitä että oikeinkirjoituksen yli ajoi asennevammaisuuden herättämä hillitön vatutus.

10 kommenttia:

  1. Anonyymipalstoilla on valitettavasti 99% ketjuista täyttä sontaa. Ei palvele oikeesti ketään ja saa vain palveluntarjoajan huonoon valoon. Voisivat lopettaa nuo kaikki. Anonyymius saa ihmiset astetta tyhmemmiksi. Siellä on helppo pönkittää omaa itsetuntoa ja paremmuuttaan haukkumalla muita keinolla tai toisella. Ei taida olla yhtään kehuketjua missään mistään aiheesta.

    Mää voisin allekirjoittaa enemmin väitteen, että erityislasten perheissä meno on paljon mielenkiintoisempaa ja onnellisempaa - kuin mitään noista mm. yllä luetelluista väitteistä. Värikkäämpää ja jännempää, luovempaa, juuri niitä erävoittoja, osataan iloita ja onnellisia pienemmistäkin asioista, mikä tekeekin jo tosi paljon.

    Ja vaikka mulla nyt mitään laajaa näkemystä olekaan, niin uskaltaisin väittää, että kehitysvammaiset aikuiset ovat onnellisempia - siltä ainakin näyttää meidän kanssa samalla bussilla kulkevat tapaukset, iloisia, onnellisia, hyvinvoivia, kun rinnalla on yrmeän ja väsyneen näköisiä stressiperunoita >;). Kyllä, kuljemme usein juuri noin neljän aikaan...

    VastaaPoista
  2. Semmosen "millaisia bloggaajat ovat" -ketjun jälkeen muuten tuli olo, että kun nuo tuolla kaikkitietävästi kertovat erilaisista ihmisistä, niin tuntuu, että ne kertoo juuri itsestään.

    Bloggaajat ovat kuulemma narsisteja (minä minä minä, minä tiedän kaiken ja olen paras ja...). Jaa että anonyymipalstailijat sitten ei ole? :DDD

    VastaaPoista
  3. Tuo on yksi syy miksi en vain enää jaksa pyöriä niillä palstoilla kuin tosi harvoin. Tulee vain niin älyttömän paha mieli siitä asennevammaisuudesta mihin niissä keskusteluissa usein törmää. Monesti niistä vain niin näkee, ettei ne ihmiset vain tiedä oikeasti mitään vammaisuudesta ja vamman kanssa elämisestä. Sitten mietin millaisia asenteita nuo ihmiset tartuttavat omiin lapsiinsa.


    AAAAAAAAAAAARGH huudan täällä virtuaalisesti.

    VastaaPoista
  4. Juu mullakin on täyttynyt jo tietty raja noita palstoja kohtaan. Tuli raskausaikana luettua yhtä sun toista netistä, kun ei tiennyt mikä tolla meijän naperolla oikein on ja sehän tietty hirveesti autto asiaa kun eksy sellasille saiteille missä ihmiset avautu kuinka järkyttävää on, että ihmiset synnyttää tähän maailmaan kehitysvammaisia lapsia. Niistä kirjotuksista saikin sitten tosi hyvä kuvan, että millasta meidän elämä sitten on jos sillä naperolla sattuu olemaan down. Täytyy sanoa, että ei helpottanu kyllä oloa ei sitte pätkääkään. Ylläri. Että ei mikää ihme mistä niitä ennakkoluuloja vammaisuudesta tulee. Mutta omaa tyhmyyttähän se on, kun menee lukemaan.
    Muutenkin sillon raskausaikana luki netistä kaikenmaailman kauhukertomukset keskenmenoista kohtukuolemaan, joten oonpa nyt vihdoin viisastunut ja jättänyt kokonaan lukematta.
    En tullut sillon ajatelleeksi, että ylläpidolle vois ilmottaa, joten jos vielä joskus hairahdun lukemaan joidenkin kaikkitietävien urpojen kirjotuksia, niin pitääpä ottaa asiaksi laittaa siitä viestiä.

    VastaaPoista
  5. Olen jättänyt nuo palstat jo aikaa sitten, harmitus niitä lukiessa on liian suuri, mutta lupaan kyllä asiattomuuksia havaitessani olla valpas ja vastuuntuntoinen.

    t. Meillä oli tänään juuri sellainen haastavasti käyttäytyvä, mölisevä ja kuolaava kaveri;D

    VastaaPoista
  6. Voi mitä kamalaa olet joutunut lukemaan :( Niin se vain on, että anonyymina ihmiset näköjään puhuvat mitä sattuu.. tietämättä kuitenkaan asioiden oikeaa laitaa.
    Itse en tuollaisilla palstoilla käy, mutta jos moiseen kuitenkin törmään, niin lupaan siihen puuttua.
    Itse olen "melkein erityislapsen äiti". Ehdin siis olla sellainen n. puoli vuotta, kunnes todettiin että poikani onkin terve. Osaan siis jotenkuten kuvitella miten pahalta sinusta tuntuu.. *haleja*

    VastaaPoista
  7. No just joo. Tuossa on yks syy miksi EN ole käynyt yhtään millään palstalla lukemassa edes keskosuudesta.. En vaan kestä sitä v...tuksen määrää mikä nuista kaikkitietävien äsholejen kirjotuksista tullee.
    Vaikka meillä on ainakin tällähetkellä "neuroligisesti terve" lapsi, ei ainakaan tähänmennessä hoito ole ollut samanlaista kuin ns. "normaalin" lapsen. Mutta uskon silti, että olen kokenut ihan yhtä paljon niitä pienen pieniä ilon hetkiä kaikkien niiden suurien surunhetkien rinnalla mitä tässä matkalla on ollut.
    Ja tosin en siis missään määrin vertaa tai rinnasta lastani vaimmaiseen tai lapsen hoitamista vammaisen hoitoon, mutta uskon että tuntemuksen nuista iki ihanista kaikkitietävistä kommenteista on ihan samanlaiset kaikilla vanhemmilla.
    No mitäköhän tämäkin kommentti sitten loppujenlopuksi haluaa sanoa muuta, kuin että v...s tuli jo nuista sinun lukemistasi kommenteista!!! :)¨
    Ei muuta kuin ONNELLISTA päivää kaikille!!! :) (Menen onnellisena katsomaan lastani, joka luultavasti syö kenkiä eteisessä protestina äitin koneella istumiseen.)

    VastaaPoista
  8. Riia-ruu kirjoitti: "Sitten mietin millaisia asenteita nuo ihmiset tartuttavat omiin lapsiinsa."

    Nimenomaan!! Eipä tartte miettiä, mistä ne päiväkotikiusaajat tulee, jos aikuisetkin kiusaa intternetissä? Asenne taitaa olla perinnöllistä/tarttuvaa :/

    VastaaPoista
  9. Piuku puhuu taas asiaa! Niinpä näissäkin asioissa pitäisi nahda metsä puilta, eikä päin vastoin. Jokainen meistä on erilainen ja se ei tee ketään sen huonommaksi, vaikkei ihan valtavirtaan kuuluisikaan. Ei taviksetkaan ole keskenään samanlaisia, saati sitten erityiset isot tai pienet ihmiset. Jokainen on just hyvä sellaisenaan kuin on! :)

    VastaaPoista
  10. Ihmisten ennakko luulot on oikeasti kamalia! Ja helpoinhan ne on tuoda esille anonyymina kun ei uskalla omalla naamalla asiaansa sanoa.... pelkurimaista.

    On totta että erkkanappulat tuovat erilaisia ilon aiheita kuin tavisnappulat. Erkkalasten kanssa oppii iloitsemaan pienistäkin asioista. Kuten vaikka että pitkällisen harjoituksen tuloksena sai kengät itse jalkaan! Ei tavislapsen kohdalla huomaa tälläisiä pikku taitoja niin selkeästi, ne on itsestään selvyyksiä jotka tulevat jossain vaiheessa kehitystä.

    Mainitsemais aikuiset kehitysvammaiset ovat todellakin aikuisia! Jossain lääkärin kirjottamassa diagnoosissa saattaa lukea että noin 4 vuotiaan tasolla. Mutta sillä 20v kehitysvammaisella on 20 vuoden elämämankokemus 16 vuotta enemmän kuin tavis 4 vuotiaalla. Se merkitsee paljon.

    Tulipas paasattua :) Toivotaan ihmisille muutosta asenteisiin ja ennakkoluuloihin. Ei vammaisia lapsia turhaan kutsuta erityislapsiksi, HE ovat ERITYISÄ omalla ihanalla tavallaan :)

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...