maanantaina, toukokuuta 17, 2010

Uneton pinnasängyssä.

Meillä ei juuri ole ollut nukkumisongelmia. Paino sanalla juurikaan. Mini on pienestä asti nukahtanut pinnasänkyyn itse, puhtaasti vanhempien mukavuudenhalusta (ja laiskuudesta). Puuron, hammaspesujen ja pusujen jälkeen nappula nakataan sänkyyn tutin ja pimpelipompelin kanssa. Uni tulee yleensä 5-15 minuutissa, välillä on soololaulua protestina jolloin homma kestää pidempään.

Mutta ongelma pesii aamuyön tunneissa. 4-5 aikaan aamulla alkaa kitinä. Tuttia täytyy käydä laittamaan suuhun, kääntämään, pistämään peittoa paremmin. Miten tästä pääsis eroon? Pitäiskö ottaa ihan virallista kylmäkoulua ja olla kääntämättä ja tuttamatta, kuten Pansley neuvoo Pehmeässä unikoulussa? Aluksi pidempi aika ennenkuin tutittaa, sitten lopettaa sen kokonaa. Ongelma on siinä, että osa kitinöistä toki menee ohi itse, mutta välillä ne volyymihanat rävähtää kattoon. ''Eikö täällä saa palvelua!''

Ennen töihinlähtöä pitäisi saada tämä asia ratkaistua. Aikaa yksi kuukausi. Aika alkaa NYT!

Ja ratkaisu taitaa olla aivan oven takana: Hampaat. Ruoka maistuu huonosti ja jätkä kitisee muutenkin. Johan sieltä taas tunkee jotain jostain välistä. Tarkastelu tuntuu olevan mahdotonta, kun saa vauvanpureman etusormeensa.

10 kommenttia:

  1. En tiedä tutittamisesta mitään, mutta luulisi, että se menisi vähän samalla tavalla kuin yötissistä vieroittaminen. Meilläkin oli just tollasta jokusen aikaa sitten (sillä erotuksella, että illalla on myöskin taistelua unta vastaan). En tiedä mentiinkö puhtaasti Pantleyn oppien mukasesti, mutta tosiaan siliteltiin vaan ja rauhotettiin uudestaan uneen tissin sijaan. Ei ollut helppoa, mutta sitä ei kestänyt onneksi montaa yötä, kunnes poika rupesi tyytyväisenä nukkumaan sen aamuyön ajankin. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Heips,
    Kyl mä kannatan kans tota palveluiden pikkuhiljaista lopettamista. meillä se on toiminut muuten, mutta aamut oli tosi aikasia ja vaikeita. Sen sijaan tokien päikkäreiden poistaminen ratkaisi sen pulman osittain...
    mut siis pointti oli että lapsi nukkui yleisesti ottaen paremmin kun en enää mennyt tarjoamaan palveluita paitsi jos tuli hätähuuto tai iso mekkala. Tosin silloinkin vain sen verran että rauhotan ja takasin sänkyyn saman tien. Lapsi vaikutti itsekin tyytyväisemmältä kun oppi itse nukahtamaan (kun ei tarvii vetää ensin herneitä että äiti ei tuu tai tulee liian hitaasti, sekin ongelma poistui samalla).

    VastaaPoista
  3. Miksi siitä tutista tarvitsisi päästä eroon? Meillä tyttö luovutti aikoinaan tuttinsa kalavauvoille:) Tosin niitä tarvittiin vielä samana iltana ja kesti ehkä 2-3 viikkoa ennenkuin tutti hylättiin lopullisesti. (yhteenaikaan niitä tutteja oli varmaan viisikin kappaletta sängyssä jotta varmasti löysi tyttö itselleen sopivan puoliunissaan) Se, että jotain "palveluja" tarvitsee niin sehän ei ole työssäkäyvän äidin mieleen. Ne yöherätykset ovat kamalia!! Toivottavasti keksit jonkin ratkaisun.

    VastaaPoista
  4. En mie tutista eroon tahdo, vaan siitä että lapselle pitää käydä se yöllä suuhun tuikkaamassa. Meillä on ollu ''tuttienkka'' 7 tuttia kertalaakista sängyssä, muttako toi minitorvi heittää niitä laidan yli ja jemmaa pinnasuojan väliin :D :D :D Eip osaa itte ettiä tuttia unissaan... Pitäisköhän reenata ja mitenköhän se onnistuu?

    Ratkaisua etsiessä!

    VastaaPoista
  5. Meillä pantiin puklurätin jokakulmaan tutti kiinni eli neljä tuttia ja rätti, se ei hävinnyt niin helposti ja siinä oli hiplausrätti samassa paketissa. Jos käyttää mam tutteja niin niissä pitää olla sitten se lisäosa, millä vaatteeseenkin laitetaan. Tämä toimi meillä 21 vuotta sitten en tiedä ovatko vauvat siitä muuttuneet, mutta tutit olivat samnlaisia eli mam ja sitten perinteinen reikälevymalli ja joitan muitakin malleja silloin oli.

    VastaaPoista
  6. Riia- kiitos tsempeistä! Kyltäätästä!
    Cathya- joo, palvelusysteemiä ollaan kovasti alasajamassa.
    Piipa- Mahti-idea! Ei vauvat oo muuttunut, mutta ei oo tutitkaan. Mä taidan lähteä askartelemaan... Kiitos!

    VastaaPoista
  7. Meidän ratkaisu ei välttämättä sovi kaikille mutta tämä on laiskojen vanhempien ratkaisu. Meilläkin oli tuollainen aamuyön kitisijä ja lopulta, yöheräämisiin väsyneinä, roudattiin pienen sänky meidän sängyn viereen josta pikkuinen pääsee itse kipuamaan halutessaan meidän viereen yöllä tai vain tarkistamaan että äiti ja isä on paikalla. Loppui yökitinät kerrasta.

    VastaaPoista
  8. Meil on kans sellanen palvelun huutaja tuo neiti.. :/ Mulla on se ongelma, et kun se itkee niin en haluu et se itkee liikaa ja tavallaan herää siihen itkuunsa sit liikaa. Yritän vaan mahdollisimman nopeesti saada sen takas uneen. Pitäis kai lopettaa palveluiden tarjoominen....

    VastaaPoista
  9. Meidän yövalvottajaan kokeilin tuota yöaikaan tarjottavien palvelujen vähentämistä ja hieman siedätys huudattamista - naapurin teinipoikien harmiksi. Onneksi vintiö piti siitä, että silitin (ei mitään hipelöintiä) häntä yläselästä. Tämä rauhoitti uneen ja takaisin, ei mitään jutustelua - äiti puoliunessa - ja uniriepu silmille.
    Toi useamman tutin riepuun kiinnittäminen on hyvä idis, laskuvarjomalli ;) Jaksamista sinne nukkumattin sinisiin uniin saattelijoille.

    VastaaPoista
  10. sirpi- meillä ei pikkuvirkku suostu noin nukkumaan enään, piristyy vaan kun tajuaa että on vieressä. ja jostain syystä herää herkemmin... kiitos kuitenkin ideasta

    elina - täytyy tehdä niinkuin valtio; lakkautetaan palveluita kun resurssit on vähissä :D

    seija- hahaaa, ihan oikein naapurinsälleille! meilläkin nukahtaminen tapahtuu ihan sillä, että kääntää toiselle kylelle ja laittaa tutin suuhun, ei tartte onneksi noukkia ylös sängystä. Kiitos paljon jaksamisentoivotteluista, niitä tarvitaan!

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...