tiistaina, toukokuuta 11, 2010

Hömppäpäivä!

Tasapainon nimeen piti viettää vähän laadukasta hömppäaikaa muiden äitien kanssa. Mukava oli mennä maleksia ja ihmetellä maailmanmenoa. 

Tuli sitten ostettua jo pitkään himoitsemani Bare Minerals- mineraalimeikki-starttikitti. Tästä insipiraatiosta voi sormella osoittaa Mammana-blogin äitiä.  Kotiin päästyä oli pakko testata uutta ihmettä ja täytyy sanoa, että taitaa vaatia vähän reeniä tuo näiden sotkuttimien käyttö- tuli nimittäin tungettua himppa liikaa, lärvillä on nyt semmonen iloisenjämäkkä pellehermanni-maski.

Positiivista kuitenkin on, että niiden avulla saa aika kivasti jemmaan näitä pikimustia silmänalusia! Kicksin täti myi minulle samalla Make up storen peitemömmöpurnukan, jossa on kolmea erisävyistä peiteainetta. Testattiin markkinajohtajien peiteaineita, mutta ne enemmänkin korostivat kuin häivyttivät näitä mun silmänalusia. Mulla on luonnostaan hirveet silmäpussit, jolle tämä perheäitiys ei kyllä terää tee.

Reisulla tuli hommattua myös pikkumiehelle tuliaisia; hiekkaämpäri ja lapio. Joten vuorossa on kesää kohden hiekkisleikkejä! Kivaa!

Mitään vaatteita en onnistunut löytämään. Jotenkin tuntui että henkkamaukalla pauhaava musiikki aiheutti sellasen slaagin, että taidan tilailla netin kautta kevätrytkyjä. Kun vielä tietäs, että minkäkokoinen sitä oikein on... Noh, jonkinlaiset soputeltat olkoot viimestä huutoa kesällä, jos minulta kysytään!

***

Edelliseen postaukseen tahdon vielä tähdentää pari asiaa. Korostettakoon sitä, että mun persoona on tällänen nollasta-sataan tyylinen. Jos joku asia ärsyttää - se todella ärsyttää. Totta kai ymmärrän että 99.9% kohtaamista ihmisistä tarkoitta hyvää ja ei todellakaan loukkaa tahallaan, sitä yritinkin sanoa että nää asiat on ehkä eniten mun korvien välissä, eikä niinkään muissa ihmisissä.

Ja vaikka olen kuinka ymmärtäväinen, väitän röyhkeästi että KUKAAN kuka ei ole ollut tällaisessa tilanteessa, ei voi tietää miltä nämä asiat tuntuu, vaikka kuinka haluaisi tai yrittäisi. Ainoastaan, sen voi kuvitella. 


6 kommenttia:

  1. Ymmärrän , luulen ainakin niin.

    Yksi ystävä jolla vammainen lapsi, kuvaili, että he ovat kun vapaata riistaa; suorat kysymykset, voivottelut ja oho! huudahdukset, säälittely...ja kuitenkin heilläkin normaalia perhe elämää...

    Kun vaan aina muistais-ittekki-, että meitähän tälle pallolle mahtuu!

    Annetaan kaikkien kukkien kukkia♥

    VastaaPoista
  2. Heh :) Ens kerralla mä tilaan BareMineralsini netistä, saapi puolet halvemmalla!

    Annosteluun mulla ois vinkki, mutta taitaa olla liian myöhäistä... Nimittäin kun mä tykkään ei-niin-peittävästä meikkipohjasta, niin Kicksin myyjä neuvoi mua avaamaan ne pakkaukset poistamatta sitä suojateippiä sieltä reikäkannesta ja puhkomaan siihen teippiin vaan neulalla reikiä. Tulee sopivan vähän siihen kannelle kerralla!

    Mut joo, ei ne mineraalitkaan ihan ihmeisiin pysty. Tää mun simmu on nyt tosi musta, enkä saa sitä noilla ihan peittoon. Enkä jaksa ostaa mitään tuotteitakaan, kun toivon, ettei mulle ihan hirveen usein tulis tämmösiä jälkiä suurista hellyyden osoituksista...

    VastaaPoista
  3. En tiedä, mutta uskon ja ymmärrän, kun kerrot, miltä tuntuu. Kirjoitinkin aiheesta hirveän romaanin kommentiksi viime postaukseen, mutta eräs näppäräsormi sohaisi sopivasti koko kommentti-ikkunan kiinni. Mutta lyhyesti, mitä piti kommentoida, että vaikka eivät pahaa tarkoitakaan, niin kaikki ei vaan tajua, että eri asteikoilla ja erimäärällä ulottuvuuksia ei vaan voi laskea yhteen ja vähentää. Ei vaan voi vertailla. Ja vaikka olisikin samalla asteikoilla, niin silti, ihan turhanpäiväistä kaikenmaailman vertailut. Itse olen saanut kuunnella vierestä eilisenlaisia keskusteluita ja ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun tuntuu, että nyt ei todellakaan olla ajateltu ennen kuin se leipäläppä on aukaistu. On hyvä, että kirjoitit eilen juuri noin. Ehkä siitä saa itse kukin edes vähän ajateltavaa. Itsekin luin pariin kertaan läpi.

    Minäkin, saman ikäisen pojan äitinä, olen täällä lukemassa, minkälaista soppaa teillä tänään keitetään ja millä mausteilla. Samaa soppaa meilläkin, hieman eri mausteilla vain :).

    VastaaPoista
  4. Minustakin se on ihan 100% varma juttu, että kukaan ei voi TIETÄÄ miltä toisesta tuntuu, jos ei ole kokenut samaa itse. Ei, vaikka kuinka olis "ammattilainen", oli sitten kyseessä asia mikä tahansa.

    Me kävimme äitienpäivänä tädin kanssa aika "mielenkiintoisen" keskustelun. Lehdessä oli yhden palkitun äidin haastattelu. Tällä äidillä oli vaikeavammainen lapsi. Tätini taas on töissä vammaispuolella.

    Jutussa listattiin tämän vammaisen lapsen diagnooseja: neliraajahalvaus, cp-vamma, kehitysvamma, nieluhalvaus... Tätini kommentti tähän oli, että "minä olisin kyllä keskeyttänyt tuollaisen raskauden, en olisi kyllä tuollaista lasta tehnyt". Jutussa kerrottiin ihan selkeästi, että lapsen vammaisuus selvisi vanhemmille vasta tämän synnyttyä. Kun huomautin asiasta, tätini totesi, että "no minä laittaisin tuollaisen lapsen laitokseen" ja kysyi vielä minulta, etkö sinäkin. Vastasin etten tiedä mitä tekisin vastaavassa tilanteessa, en todellakaan.

    En siis yhtään ihmettele, että myös "ammattilaisten" suusta voi kuulla ihan mitä vaan.

    VastaaPoista
  5. Mun mielestä elämässä pätee yleensäkin aina se seikka, ettei ikinä vaan voi TIETÄÄ miltä toisesta tuntuu. Voi kuvitella, voi ymmärtää ja voi uskoa että tuntuu joltakin tietyltä, muttei vaan voi tietää. Jos me molemmat nyt tämäytettäis polvi seinään, niin molempia se ehkä sattuis mutta eri lailla. En mä vois tulla paukuttamaan tietämystäni vaikka oma polvi ois kuinka samassa jamassa. Heh, ehkä pikkasen hölmö mutta hyvinkin yksinkertainen esimerkki.

    Ihmisten asenteissa ja käytöstavoissa ois monestikin parantamisen varaa. Ottaa ja olla opiksi, siinä sitä on itselle elämäntavoitetta ;) <3

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...