aamupäivä oli jo sen verran pitkällä, etten enää saanut terkkarista aikaa. Puolen päivän jälestä minulla olisi labrakäynti yksityisellä -joten kokeilen että saataiskos siihen lekuri samaan. Ja saatiin. Muheanmehevä, punainen, samea ja pullottava tärykalvo - tarjolla ehta otiitti. Lastentautia pukkaa, äidille. Tohtori totese että aiempi amorion comp-antilooppi siihen keuhkoputken tulehdukseen ei ole tainnut tehota tarpeeksi hyvin. Joten nyt uutta looppia napaan ja toivoa, että parantuminen tulee. Muuten tohtori sanoi, että korva joudutaan puhkaisemaan.. APUVA.
Oireina enää jälellä jatkuva tinnitus, kuulon puuttuminen ja hurja huimaus. Kipu lähti aika nopeasti antibiootin jälkeen, mutta olo jatkaa huteruuttaan. Näillä mennään. Molemmat kundit on röhässä ja vähän räkäsiä, mutta virtaa täynnä. Sen lisäksi Bulliksella pukkaa neljää kulmuria yhtä aikaa, on yks vtun päivänsäde se sälli.
Noh, lauantaina oli perhelomituspäivä, soitin vielä etukäteen tädille että hoidatko kahta nuhanenää ja hoitaa; kuulemma vanhemmat eivät ikunakikuna pääse minnekään jos ootellaan että skidit on täysin terveenä. Pitää kutinsa.
Niinpä isännän kanssa pakattiin ittemme lauantaina autoon ja pyörähdettiin Lahdessa, siitä asioimaan sitten eri paikkoihin. Nyt on lastenhuoneessa VIIMEINKIN lamppu!
Illalla R-täti piippas kylään ja muksut oli ihan mahdottomalla päällä. Isäntä oli rientänyt suoraan vapailta kavereiden kanssa iltaa istumaan, joten seura oli enemmän kuin tervetullutta. Loppuviimein antauduttiin muovailemaan nappuloiden kanssa. Kakarat käski ja aikuiset taiteili.
Ps. Nyt keksittiin viimein, miksi Taaviainen kutsuu Bullista nimellä "Pikka" - noh, sehän on loogisesti PIkku-veiKKA. Ja taas äitee oli tyhmä ku pahvi tätä miettiessään päiväkausia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.