En tahdo päikkäreille - Taaviaisen kielellä "Eee uku" - En nuku.
Tämä havaittiin viime viikonloppuna. Torkahdus päiväsaikaan oli vartin verran, jos sitäkään. Päiväkodissa ei kundi suostunut nukahtamaan. Nyt tinttasin Äijänpätkän sänkyyn ja laitoin Ragni Malmstenin laulamaan hissukseen, josko isäntä lepäisi edes hetken.
Vuorossa yhden jälkeen nimittäin uuden puheterapiakauden alku. Bullis tunkaistiin perhetyön tädeille ulos, nukkumaan päikkäreitään. Kerrankin mä saan oikeasti keskittyä tuon esikoisen asioihin, sen sijaan että hukkapätkäriiviö vaatisi nonstop-huomiota.
Bulliksesta on kuoriutunut sylimyyrä. Aikaisemmin tuo vipeltävä vauhtipää ei suostunut hetkeksikään haliakkujen lataukseen. Nyt sitten kiehnätään harvase hetki nimenomaan äidin kainalossa. Omalle psyykeelle tekee hyvää, että laps haluaa olla vieressä - kun aiemmin sitä ei ilveelläkään saanut kainaloon. Nyt tuntuu hyvältä ja jo kuukauden päästä mä ulisen, että anna ny happea!
Aikakausia, aikakausia. Ja vaiheita, niitä riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.