Ja alastulo.

Huoh.
nyt sitten kun kaiken pitäisi olla "hyvin" - rakoilee aikuisten polla ja parisuhde. Rakas vakiovaivani, unettomuus on löytänyt tiensä takaisin luokseni. Eipä sillä, ei mulla luottoa tuohon nukkumattiin ennenkään ole ollut, paska äijä ja hoitaa duuninsa huonosti. Nojoo.

Laskun kautta taas nousuun- mene ja tiedä. Lapset on ihania itsejään, esikon uhmaikä on jotain eeppisenhirveetä ja tosikko on hyvin takertuvaista ja vaativaa sortimentaalia. Jos sais itselleen varattua vielä hotellin yhdeksi yöksi, ennenkuin miehen loma loppuu. Johan tässä sitten on 6 pitkää viikkoa toisiamme nenänvartta pitkin tuijoteltu.

ja jokainen sukulainen joka tästänyt jotain vtun tsemppipuhelutarvetta vääntää, voi keskustella vaikka kattotiiliensä kanssa. Ei kattokaas aina jaksa.

Lisäys.
Ei tämä mitään uutta ole, sitä samaa mikä aina tulee säännöllisesti. Välillä vaan itse ei jaksaisi ottaa sitä kaikkea, tahtoisi olla kuin pieni orava ja luikkia piiloon. Kökötellä pähkinöittensä kera tovin aikaa ja palata kun on pörröisempi olo. Samat sukset ne on aina ristissä vuodesta toiseen, sekin on kait tavallaan lohduttava aspekti?  Mä jännäsinkin jo tätä lomaa etukäteen. On meidän eka yhteinen pitkä loma. Eipä moiseen ole ollut ennen saumaa. Ei ole ollut jommalla kummalla lomia, on ollut sitä, tätä ja tuota. Lohduttavaa on kait, että aika monessa torpassa alkaa seinät ropisemaan päälle kun sateisen kesän päälle pitäis jaksaa vielä loppuloman vaiheessa olla solidaarinen.

Mä tahdon lomaa, Mä tahdon omaa aikaa, Mä tahdon, tahdon tahdon! Mutta perkele, kun nuo muutkin tahtoo! Siksi niin usein sitten tulee luovuttua siitä omasta "tahdontahdon" osiosta, kun se on sitten helpointa. Muka. Ja kun luoja loi tälläiset äänijänteet ja taistelevan metson luonteen, niin kellään ei ole sitten kivaa. Ostetaan peltorit naapureille joululahjaksi? No, saapahan kääkät vähän sosiaalipornoa nekin...