8kk. Infernaalinen huutoikä. Joku hlvetin vaihe. Vaihe, jossa huudetaan, revitään äitiä, huudetaa, revitään äitiä, halutaan syliin, halutaan pois sylitä ja ennen kaikke; ei missään luojansuomassa nimessa suostuta nukkumaan.
Mulla on oma pinna jo aivan karvan vajaa katki. Tätä vaihetta on jatkunut noin viikon päivät, viimeyö veti pohjat kaikesta. Lapsi huusi pää punaisena, hetken rauhoittumasta päästyään taas uudellee - alkaen aamukolmesta. Mikään ei kelvannut, olisi pitänyt saada olla hereillä ja leikkiä.
Nyt tuo kakara huutaa sängyssään pää punaisena. Yritin syliä, kantoliinaa, rattaita, kaikkea. Mutta tappelee niin kovaa unta vastaan, että mulla on narmuja koko yläkroppa täynnä. Repii korvat, rinnat, hiukset, kaikki. Välillä on jo mielessä, että onko tää enään ees normaalia. Onko meillä nyt joku uusi diagnoosin paikka. Että kakara on kuin villipentu.
Eroahdistukset, kehitysvaiheet, liikkumaan oppiminen. Syödä ei malta, makuullaan ei voi olla, syliin ei voi rauhoittua, lattialle ei malta rauhoittua - laps ei saa päätettyä mitä tahtoo.
Nyt on kyllä sellainen pohjamutapaskafiilis ettei paremmasta väliä. Vien tuon huomenna jo lääkäriin jos ei ala helpottaa. Vastahan viikko sitten siellä oltiin.
Mä oon itte kuumeessa, viimeyön valvominen ja vittuilu kilpaa miehen kanssa on aiheuttanut saatananmoisen päänsäryn, yskittää ihan hiivatisti.
Oikeesti. Meillä on haastavan temperamentin omaava äiti. Mutta ei toi pentu kyllä kakkoseksi tässä torpassa jää. Taaviainen taasen paahtaa uhmaiän kukkeimmassa nupussa edellä tuhoamassa KAIKEN.
Saaks äiti sanoa, ettei jaksa?
Saa sanoa!
VastaaPoistaTunnistan kaiken (8kk ja 2,5v) ja ennen kaikkea väsyneen vittuilun kumppanille(ööö 2*34v). Ihan kuin se olisi sen vika (vaikka onhan se, kun tarpeeksi kaivelee ;D ).
Suklaata?
Oih, en siis ole yksin!
PoistaIhanaa, että muutkin perheet osaa!
Suklaata. Jos se ei auta, on vitutus kuolemaksi.
Hmmm, onko korvat tarkistettu, hampaita tulossa? Meillä ne teki neidistä ainakin suurin piirtein noin kiukkusen ja kärtyisen. :/ Jaksamista.
VastaaPoistajuu on hampaita tulossa ja on vähän nuhanen ja korvat on tsekattu.
Poistatuo oli pirteempi heti kun sain sen väkipakolla painittua nukkumaan.
Kyllä saa, kädet syliin ja istu alas. Aikaa olla vaan ja rauhoittua, kunnes ajatukset eivät enää pyöri kodin asioissa. Hmm, vaikka tekis mieli lähteä "humputtelemaan" ts shoppailemaan niin ei sinne vaan askeleet metsään! Toki pienmmän kanssa kävelylenkki vois auttaa untenmaille molemmat iltasella. Sää on ollut aika hikinen, mutta nyt taitaa helpottaa.
VastaaPoistaVoimia arkeen, kyllä helpottaa... muutamien vuosien kuluttua ;/
Nykyään tulee tahkottua kymmeniä kilometrejä viikossa iltaisin metsäpolulla! avot, siinä jää kivasti ketutukset nurkkaan. Mulla ei ole unessa ongelmia, muutakuin tuo 8kk kuikkapöllö :D Kuikkapöllöllä taas kaikkea muuta kuin nukkumista mielessä!
PoistaJaksamista!! Mä niin sympatiseeraan. Meidän infernaalilla on ikää puolet tosta, mutta tämän tästä on joku hevov*tun vaihe joka saa lopulta koko jengin kiljumaan toinen toisilleen. Hajottaa. Mikä on se nappula perusluonteessa josta sais äänenvoimakkuutta säädeltyä.
VastaaPoistakato. ootte saanuki mun mukulat. been there. ei paljoa lohduta että "se on vaan vaihe". mähän vaadin bamille diagnoosia kun se ei ikinä, ikinä, ikinä rauhottunut syliin. eikä puhettakaan jostain "makaan hetken lattialla kattelemassa maailmaa"-meiningistä. tai että olis rauhassa nukahtanu. metrossakin yks mummo totes, että johan on poika sekasin, tai sitten äidissä on vika. jep jep! meinas lähtä mummolta tekarit kurkkuun.
VastaaPoistasuuritarpeisia ja kovaäänisiä lapsia. kiitos niistä.
ja jos yhtään lohduttaa, niin kyllä! kyllä se muuttaa muotoaan toi touhu taas. koita jaksaa, syä suklaata ja mene oikeesti sormet korvissa naapurihuoneeseen laskee kymppiin, ja koita uusiks. x sata.
Kuulostaa niin tutulta! Meillä kohta yhdeksänkuinen ja touhu on aika ajoin juuri samanlaista.. Päikkäreille nukahtaa kyllä hyvin, mutta yöt valvotaan ja kiukutellaan (ja tuo yöllinen kilpaa vittuilu - ah niin tuttua!!), syömisen kanssa kiukutellaan, imetyksen kanssa kiukutellaan.... Ja tuo joka paikan repiminen, tuttua myöskin. Tosin meillä on vaan tämä yksi ainokainen, jonka kanssa saa tapella. Mutta joo, onneksi on parempiakin päiviä aika usein, parempia öitä harvemmin!
VastaaPoistaSaa sanoa, ettei jaksa. Mut se ei yksin auta - levätäkin pitäis. Onko perhetyöntekijöitä näköpiirissä? Tsemppiä! Toivottavasti tämä Vaihe menee pian ohi ja seuraavaksi muksuille tulee nukun läpi yön -vaihe ja tottelen äitiä -vaihe.
VastaaPoista