Oisteria pajatsoon?

Kuvitelkaa vanha pajatso. Sitten kuvittelette pick-up lava-auton. Sitten kuvitteltte sen pajatson sinne auton lavalle. Ja se auto ajaa pajatso siellä lavalla 80km/h vauhdilla. Sitten vieressä ajaa moottoripyöräilijä jolla on oisteri. Sitten se moottoripyöräilijä yrittää ajaessaan tunkea sitä oisteria sinne pajatson reikään. Tältä musta tuntuu kun yritän nykyään osua lusikalla Pullan suuhun.

Tarkistelin ja varmistelin jo perhetyöntekijältä, että onhan toi touhu ihan normaalia. Että syödessä lapsi pyörii kuin puolukka peltiämpärissä eessuntaas, jyrsii pöydänkulmat, hihat, tavoittelee kaikkea ja yrittää kääntyä tuolissa väärinpäin. Että onhan tää normaalia? Taaviainen oli hitaammin kehittyvän motoriikkansa ansiosta helpompi maali lusikan osua suuhun, mutta sieltä puuttui taas se tahto syödä. Pulla tahtoo syödä kaiken ja koko ajan, mutta se mahdollisuus osua lusikalla suuhun kestää noin nanosekunnin. Sihtaaminen on vaikeaa.

Pullan kehitystä ja tahtia katsellessa päätä huimaa. Nyt se rontti kiipeää karhunkäyntiasentoon ja tunkee itseään istumaan. Kauheeta tahtia mennä mökeltää ympäri huonetta. Asunnon kaikki vaaralliset kolot yritetään tilkitä mahdollisuuksien mukaan - silti tuo kolauttaa nuppinsa tv-tason kulmaan tai kierii päin sitteriä. Aikamoisia teuhakkeita nämä peruskromosomiston kakarat. Lisättynä tietenkin sillä, että ei täällä äiteekään mikään hitaimmasta vauhtipäästä ole, vaikka itse nuppi ei ihan matkassa tulekaan.

Ihanaa.

Ps. Pulla on suvainnut nyt nukkua jo useamman yö niin, että syöpöttelee kolmen aikaan ja sitten aamuyöllä viiden korvilla. Tämän lisäksi minä heräsin tänään ennen kahdeksaa - ennen Pullaa. Pulla nukkua tohotti vielä mun kainalossa. Outoa. Oih, lausahdus "keväällä helpottaa" alkaa päteä! Nykyään Pullan saa illalla laittaa sänkyyn, sanoa että hyvää yötä rakas ja se rontti nukahtaa sinne itse! Päiväunet onkin sitten ihan toinen stoori, mutta yöunille jätkä ryhtyy nykyään varsin sovinnolla.

Ihmeellistä!