lauantaina, tammikuuta 07, 2012

Hanki korkea ja nietokset kaupan päälle.

Meillä on viimeinkin lunta!

Täynnä lapsenintoa paketoin Taaviaisen tamineisiin ja painuttiin pihalle. Sieluni silmin näin, kuinka äiti-poika aikaa viettäen hihkuisimme yhdessä ilosta, heittelisimme lunta ja ah kuinka dinsneyhetki.


V Ä Ä R I N !



Siinä vaiheessa kun saatiin ittemme ulos (hiki valui joka norossa...), jo portaissa alkoi EI EI EI -huuto. Portaita ei kävelty. Äiti hymyili, kannetaan sitten. Ulkona ois pitäny saada jäähä ekaan ruusupuskaan koirankusien keskelle pyörimään. Ei kelvannu maanittelu, mutta sitten pikku-ukko ryömi pulkkaansa. Päästiin pihalle asti. Lumessa kontattiin kuin mikä tahansa myyrä mullissansa, joka kerta kun yritin houkutella että "nouses seisoon niin rakennetaan lumiukko/ leikitään hippaa/ mitäikinä", sain vastaukseks EI EI EI EI EI EI.... Ihkuu. Tää on juuri sitä, lapsen kanssa on niin kiva ulkoilla ja tehdä kaikkea lystiä. Taaperon kanssa voi liikkua ja nauttia yhteisistä leikeistä.

Sitten löydettiin keppi. Koirien jyrsimä, juoppojen kusema risu. Maattiin 45min hangessa tökkien lumipampuloita. Siinä samassa hangessa. Liikkumatta mihinkään. Kommunikoimatta äidin kanssa. Aivan kuin äitiä ei ois ollutkaan olemassa. Mä seisoin vieressä ja yritin. Aina houkutellessa sain kuulla kauniin "EI EI EI EI" -soolon. Vaihdettiin kertaalleen kylkeäkin ja kertaalleen mä nostin Taaviaisen uuteen lumikekoon. Selasin facebookin uusimmat päivitykset. Tätä laadukasta äitilapsiaikaa jatkui vajaan tunnin.

Kunnes äiti raijas lapsen kotiin.
Ah kun oli kivaa.
Ens vuonna uudestaan?

13 kommenttia:

  1. Voi EI! Voin kuvitella tilanteen, se olis mennyt meillä just tismalleen samalla tavalla. Ulkona on niin turhauttavaa ees yrittää mitään kun tenava ei liiku/ei pysy pystyssä/painaa tonnin/on liukkaissa haalareissa. Ehkä ens talvena toisin... :)

    VastaaPoista
  2. omg! naurattaaksua nyt jo? valitettavasti tänne ruudun toiselle puolelle toi on vaan semmoi äärettömän komediallinen kohtaus. huoh. mut piuku, sä yritit. sä yritit!

    VastaaPoista
  3. Mukula pulkkaan ja liikkeelle. Jos huutaa niin huutaa. Kaikessa ei tarvitse antaa periksi ja antaa mukulan pompottaa.

    VastaaPoista
  4. mama -naurattaa, nauratti jo eilen :D

    Anonilli, mutku muo ei voini kiinnostaa karvan vertaa enempää sen skidin kiskominen pulkassa. skidiä OIS kiinnostanut, mutta kun mä en tahtonut. Enpä ole tuon antanut ennekään sataprossasesti pomputella.

    VastaaPoista
  5. Moon mamma - mä arvelinkin etten taida olla ihan yksin näiden fiilareiden kanssa :D

    VastaaPoista
  6. Sitä paitsi mitä haetaan takaa ulkoilulla, jossa äiti väkisin vetää huutavaa lasta pulkassa? Kenelle se on kivaa?

    En oo ikinä ymmärtänyt, enkä tuu ikinä ymmärtämään näitä "mukulan pomputus"-juttuja. Vaikka se on lapsi, minkä takia sen tykkäämiset on vähempiarvoisia? Minkä takia jos se tahtoo huomiota, leikkiä mitä vaan, se on vaan pomputusta jos siihen suostuu. Kamala on etenkin sellainen äiti, joka lapsen vaatiessa huomiota sortuu sitä halaamaan. Hitto, sehän sai mitä halus. Halin. Kannattaa varoa, siitä tulee kammottava aikuinen.

    Ja jookyllä ne osaa vedättää, mutta silti joillakin tuntuu oletuksena olevan että se lapsi tekee kaiken kiusallaan ja tuumaakaan ei kannata antaa periks. Mä en aina ymmärrä miks sit tehdään lapsia. Oma persoona sekin on ja yhtälainen perheenjäsen ja aivan yhtä tärkeät on sen mielihalut kun muidenkin. Milloin mun maalaisjärjellä kasvaa lapsi, joka kunnioitta muita ja muiden tarpeita, mutta osaa pitää omistaankin huomen.

    Tässä on nyt aika lyhykäisesti tää asia, että varmaan tästä vois pilkunviilajat vääntää vaikka mitä ja väärin ymmärtääkin voi varmasti kun halua vaan riittää, mutta eipä kannata.

    VastaaPoista
  7. Koska äskeisestä tekstistä oli tulossa hiukan liian ilkeää, niin deletoinnin huumassa deletoin sitten tuosta välistä sekin, että jos lapsen tarpeet ja halut otetaan huomioon, voi odottaa lapselta samaa ja vaadittava että toisinaan sen on toimittava niin kuin joku muu tahtoo ja mukauduttava siihen että muillakin on haluja. Mutta miksi lapsen pitäisi aina olla se periksi antaja ja aikuisen ikinä, millaisia aikuisia silloin kasvaa?

    Mutta ei mitään, hauskaa ulkoilua teille jotka vedätte kirkuvia kakaroita pulkassa. Oikein ratkiriemukas koko perheen yhteinen hetki.

    VastaaPoista
  8. Suomalaisessa kasvatuskulttuurissa mennään kyllä siinä pahasti metsään, että kaikki nähdään jotenkin valtataisteluna. Ikään kuin elämä lapsen kanssa olisi nollasummapeliä, jossa toinen voittaa ja toinen häviää. Ei se niin ole. Hyvässä ihmissuhteessa on kyse siitä, että kaikkien osapuolten tarpeet ja mielihalut otetaan huomioon ja pyritään toimimaan niin, että kaikilla on hyvä olla.

    Tuollainen parivuotias ei vielä osaa asiaansa kovin rakentavasti esittää, muttei se tee hänen tarpeistaan ja mielihaluistaan sen vähempiarvoisempia. Tärkeintä olisi nähdä lapsi, toinen ihminen, sen käytöksen takana. Mitä hän haluaa saada sanotuksi. Vain lapsi, joka kokee tulevansa ymmärretyksi ja hyväksytyksi huonoinakin hetkinä, jaksaa opetella elämässä tärkeitä taitoja, kuten itsehillintää, kompromissintekoa ja kaunista käytöstä.

    Aiheesta on tosi hyvin kirjoitettu täällä: http://www.voimakirja.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=155

    VastaaPoista
  9. Sori, kun naurattaa. Ei taida lasten aikataulut/halut kulkea äitiensä aatosten kanssa samaa rataa sitten ikinä. Vielä aikuisenkin muksun suusta voi kuulla tuota EIEIEIEIEI, vaikka kuinka asioita selität.
    Että vuodet vierii, aika kuluu ja muksut kasvaa, vaan aina pysyy tuo paskaäiree-et-mitään-tajuu-mä-ite-haluun-leima otassa.
    Muuta et voi kuin yrittää kasvattaa jotensakin kunnollisen otuksen ja pukata sen sitten maailmalle. Huuteleehan se sieltä takaisin, sillä äitiys on se rooli, josta ei ikänänsä vapaudu. niin se vaan on.
    Ja olihan tossa se etu sentään, että Taaviainen on söpö. Ja kyllähän sitä söpön touhuja voi ihan sivustakin kattoa ja nauttia vaan siitä söpöydestä. Ja siitä, että hän on. Ja kaikkien vaikeuksien jälkeen on tosi vahvasti. Hetken päästä ei sun muutenkaan tarvii puuttua tekemisiin, etkä varmaan edes kelpaa joukkoon, kun veljeksillä on ihan omat puuhansa ja juttunsa.

    VastaaPoista
  10. Sarianna ja Riitta on ytimekkäästi asian äärellä!

    Meillä oli varsin hyvää aikaa kökkiä siinä kinoksessa, kun ei ollut tarkoituskaan "mennä mihinkään" vaan matkasimme takapihalle ulkoilemaan. Minun haaveissani oli väsyttää lapsi ulkoriehunnalla, lapsen haaveissa oli tökkiä lunta lumikeossa. Tökkikööt sitten, vaikka äiti odotuksiltaan snadisti pettyi. Elämä on ja niineespäin!


    Laitoin kommentoinnin takaisin nimimerkkipakolliseksi, kun tuntuu jotain anonilliä kiristävän piposta. edelleen, oikeassa yläkulmassa pesii se punanen raksi, jos ottaa kaaliin niin surffaa muualle! Uskon että linkkilistalta löytyypi muita osoitteita joissa pörrätä. Antakee mun kasvattaa kakarani omalla tapaani - ja luoda omat odotukseni!

    Soronnoo ja lystiä viikkoa Nilleille sekä Nimimerkeille :)

    VastaaPoista
  11. ja Maijakin siellä kerkesi hihkua :)
    Kiitos siitä! Harvemmin nää skidit ohjelmoituu juuri niin kuin äitee ajatteli. Menijo :D

    VastaaPoista
  12. Eheheheh :D Tämä on ihan kuin meidän äiti-poika -hetki :D

    VastaaPoista
  13. Riika- ihanaa laatuaikaa lasten kanssa, ou jee. ha!

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...