Tahma-aivo

Väsymys on jännä juttu. Lähipäivinä on korostunut tämä oman pään reikäjuustomainen rakenne.

Lähdin eilen Pullan kanssa liikkeelle aamusta. Menomatkalla tajusin, että kappas, lompakko ei ole mukana. Päätin, että ei kai sitten tule nälkä. Onneksi Pullan ravinto on kiinteästi matkassa mukana.

Kotiin palatessani, ihmettelin metron ongelmia; mikä hiivatti on kun oma metro ei tule. Seisoin parikymmentä minuuttia odottelemassa, kunnes tajusin seisovani väärällä metroraitella eiku laiturilla. Juu tähän suuntaan ei tule mun metroa.

Iltapäivällä keitin kahvia. Yhtäkkiä muistin, että kahvi - ainiin. Siellä se seisoi kylmänä.

Tavarat katoaa sekunnissa. Taaviaisen reissuvihko seisoi aamulla kirjahyllyssä. Sen paikka on siis aina Taaviaisen matkassa. Ei hyllyssä.

Dödö ja haju on hävyksissä. Pengoin kämpän ympäri kunnes löysin ne kirjahyllyn reunalta, näkyviltä.

Hulluinta on, että olen unohtanut mikä Taaviaisen laskettu aika oli. Yritin sitä muistella, eikä onnistunut. Valehtelin sujuvasti myös puheterapeutille, että jässi on syntynyt 15. helmikuuta - Not.

Toistaiseksi tärkein on lapasessa. Lapset ruokittu ja kuivissa vaatteissa. Äitistä taasen ei ole niin varma...
Tööt. Jouluviikkoa odotellessa, silloin isäntä on viikon kotona - ja minä nukun.

ps. toi Mimi ja Kuku ei auta ollenkaan mun järjen toimintaan.