sunnuntaina, lokakuuta 16, 2011

ääääääääääääääääääääääääääääääääärgh

Kuten monelle on saattanut jo tässä menneiden valossa tulla selväksi, on vinkeän äitee aikamoinen kantoraketti temperamentiltaan. Vuodet on hioneet hieman särmää pois, mutta tilalle on tullut väsymysraivoa yhdistettynä hormonihepuleihin. Tällä genetiikalla varustettuna tuntuu olevan tuo esikoinenkin - vaikka yleisesti muuten leppoisa luonne onkin.

Kuuluisan uhmaiän armoilla ollessa sitä välillä miettii, että miks hiivatissa puhuu tai viittoo yhtään mitään, kun mikään ei mene jakoon ja kaikkea vastaan pitää tapella. Aikaisemmin kuulias, fiksu poika, on muuttunut tavaroita paiskovaksi (oppi päiväkodista, äitihän ei koskaan ole heittänyt mitään kourastaan...), tempoilevaksi, karjuvaksi omaehtoiseksi uhmariksi. Silmäkulmassa vilahtaa pilke kun lähdetään oikein tietentahtoen tekemään sitä juuri, mitä hetki sitten kiellettiin. Sitten vielä on ryhdytty välillä läpsimään (tätä ei kyllä kukaan kotona harrasta!!!) - kun sanat ja viittomat vaan loppuu kesken. Raivarin saapuessa oman fiiliksen artikulointi ulos missään muodossa on sula mahdottomuus. Tai siis, räkäposkella huutaen se onnistuu.

Tänään mummilassa koettiin eeppinen raivari. Mummolaan on ostettu seinätaulu jossa lukee "tervetuloa mummolaan - lapset hemmotellaan pilalle odottaessasi" - ja näinhän se menee. Taaviainen tykkää yli kaiken mummista, vaatii usein mummia kylään tai että saa soittaa mummolle. Mummolassa ollessa saakin sitten mennä temmeltää miten tahtoo, kodin säännöt ei mummilassa päde. Lapselle ihana asia, itsekin muistan miten ihanaa se oli!

mutta.Kotiinlähdön kynnyksellä kun komenneltiin kakaraa, saatiin tuta kunnon raivari. Taaviainen huusi niin että oksennus lensi, kaikkien korvat piippasi ja vanhemmat katsoivat kauhulla. Isäntä piti Taavaista otteessa ja yritti puhua raivorainerille järkeä - turha touhu. Sitten puettiin, huusit tai et.

Näin täällä tämä normaali uhmaikä pahenee. Suikussakin saatiin raivarit kun ei saanut valutella shamppoita viemäriin ja sitten raivottiin kun piti kuivata. Karjuminen on ihan uusissa sfääreissä. Asiaan ei varmasti varsin "auta" Pulla-Veikka joka vie äiteen syliä koko ajan.

Mutta onneksi nää kasvaa. Tahtoiästä kyselyikään, kouluiän rajojenkoetteluun, varhaismurkkuikään, murkkuikään ja muuten vaan vattumaiseen teini-ikään.

Ha haa.

7 kommenttia:

  1. Normimeininki.

    Kun taloon tulee vauva, taaperon uhma pahenee potenssiin kymmenen. Been there, done that.

    VastaaPoista
  2. Joo, kuuluu sarjassamme elämän kehitystehtävät ts uhmaikä. Mutta ei se suinkaan pääty tuohon teini-ikään, vai kuinka ;? Nykytilanteeseen liittyen on joskus äidinkin "mukava"kokeilla ja heittäytyä taistelutantereella lattialle vastaiskuun "mä en haluu tota!"... Helpotti joskus, kun 1-10 laskeminen ei itsellä riittänyt ;).
    Jaksamista viikolle.

    VastaaPoista
  3. Vetäse vaan syvään henkee. Huutoa tulee jatkumaan tasaisin välein ihan aikuisikään asti ja välillä vielä silloinkin. Joskus sitä miettii miksi oikein rupesi koko tähän hommaan, kun siitä ei osakseen juur muuta saa kuin haukut vähän joka suunnasta. Ja siihen päälle se ikioma rinssi/rinsessa ryhtyy pitämään näitä rock-konserttejaan, joista ei puutu kuin Alice Cooperin rekvisiitat. Mikään ns. järkipuhe ei tietenkään auta koska sen rinssin mielentila on juuri se, että sinä olet se suurin vastus hänen maailmassaan etkä osaa edes sanoa mitään järkevää, koska rinssin mielestä olet tyhmä. Tyhmä kun et ymmärrä että hänen tahtonsa on se laki jota totteleman pitää.
    Onkin muuten tosi taituri, joka pukee sellaisen ankeriaan liukkaan maronikaverin.
    Ja silti me aina vaan mennään tähän mukaan, hankitaan ne muksut. Sillä siinä kuitenkin on se jokin, joka tekee elästä maukkaan. Liekö se sitten ne hetket, kun Taaviainen väläyttää yhden hymyistään, joka valaisee koko huoneen. Tai Pullan tyytyväinen ilme, kun massu on maitoa pullollaan ja on kuivaa päällä. Kun koti täyttyy niistä elämänäänistä, oisko se siinä se motivaatio perhe-elämälle. Kumminkin. Ainakin näissä on riittävästi syytä ja aineksia antaa anteeeksi ne itkupotkuraivarit. Sitäpaitsi, hetkellisesti palaa itsekin lapsuudentasolle välillä, kun todella tekis mieli vetästä itte ne itkupotkuraivarit ja se helpottais ihan älyttömästi, mutta aikuisuus jotenkin vaan estää sen.

    VastaaPoista
  4. Yesh! Meidän nuorempi versio oli juuri kaikkea tuota! Sai kerran kauppareissulla oikein kunnon raivarin ja alkoi riisua vaatteitaan keskellä ostaria huutaen ja maassa maaten. (Oli syksy!) Sitten paikalle tuli 'ystävällinen' täti-ihminen ja sanoi hymyillen: "Niin ne lapset kasvattavat vanhempiaan". - Se kyllä kruunasi päivän! Näin 30 vuoden kuluttua jo naurattaa.. Niin varmaan teilläkin:D Kaikkea hyvää teidän matkallanne!

    VastaaPoista
  5. Toi uhmaikä oli mullekin arvoitus lähes tähän päivään saakka kunnes luin erään artikkelin, jossa kuvailtiin asiaa näin: " Kun vauva tulee taloon,sen joka inahdukseen reagoidaan ja passataan edestä ja takaa, kunnes eräänä päivänä nappula onkin kerännyt taitoja ja noussut jaloilleen jolloin vanhemmat alkavat kieltää ja käskeä, eikä enää pieni maailmakaikkeuden keskus saakaan sitä palvelua mitä aiemmin." Lainaus on omin sanoin mutta ajatus oli tuo. Kun siihen saumaan vielä isketään usein uusi perheenjäsen onkin homma ihan piloilla esikoinen ei ymmärrä tätä, miksei palvelu pelaa, eikä kaikki pyörikään hänen ympärillään. Valta vaihtuukin jonnekin muualle. Pieni pää pähkäilee jo myös juttuja, jotka on harjoitusta itsenäistymiseen. Lapsen kannalta varmaan aika kauheaa ja vanhempien kannalta joskus vieläkin kauhempaa. Muistan nuo meidän tuplaraivarit. Joten otan osaa teidän perheen arkeen se kysyy nyt aikamoista selkärankaa ja pokkaa kieltää lapselta julkisilla paikoilla jotain! Nimierkki kokemusta on!

    VastaaPoista
  6. Kiitos tsemppaajille ja symppistelijoille!

    Täällä tosissaan nostellaan sitä raivoa vielä lisää, uusia upeita uhmakeinoja löytyy. Ja vielä kun ne sanat ja viittomatkin kuvaamaan asioita puuttuu, on ne raivaritkin sen moisia. Kyllä tässä pinna kasvaa... ja tatti otsassa ain välillä!

    VastaaPoista
  7. Kiitos tsemppaajille ja symppistelijoille!

    Täällä tosissaan nostellaan sitä raivoa vielä lisää, uusia upeita uhmakeinoja löytyy. Ja vielä kun ne sanat ja viittomatkin kuvaamaan asioita puuttuu, on ne raivaritkin sen moisia. Kyllä tässä pinna kasvaa... ja tatti otsassa ain välillä!

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...