Pieni Iso-Veikka

Meidän pieni mies on tämän kesän aikana kasvanut Isoksi Pikkupojaksi. Ehdaksi taaperoksi, jolla on selkeästi asiaa, tahtoa ja taitoa.

Pelkäsin isosti, että kuinka käy - oppiiko Pulla ja Taaviainen yhtäaikaa kävelemään. Toisin kävi. Taaviainen oppi ensin.

Päiväkodista kävellään päivittäin kotiin, välillä matkanpäällä voi hetken matkustaa rattaissa tai sylissä. Mutta pääasiallisesti yritetään kävellä. Vielä liikkuminen on kuin perhosen lentoa - suunnasta toiseen ja välillä pysähdytään ihastelemaan kaikenmoisia juttusia.

Mutta se ilo, mikä pienen miehen taaperruksesta kumpuaa - sekä äiteelle ja että lapselle - on uskomatonta. Sen lisäksi se ilo, mikä pulpahti pintaan kun kuulin tämän päivän fyssariterveiset - se oli lähes ylitsevuotava! Kehuja oli tullut megamitalla, kuulemma pieni mies oli ylittänyt kaikki asetetut tavoitteet ja kirkkaasti. Kuvitelkaa - meillä ei ole YHTÄÄN jumppaohjetta kotiin! Ei ensimmäistäkään! Ainoastaan käsky mennä ja puuhata ja nauttia.

Minillä on keskimmäisessä kuvassa niin mahdoton "ÄHÄSKUTTI" ilme ettei tosikaan!

Harvinaisen ihanaa herkkua.
2 vuotta ja 6kk - meidän lapsi kävelee. Hurjaa.