lauantaina, kesäkuuta 18, 2011

Haluan sen kotiin...

Huoh. Karsea liskojen yö. En syytä pizzaa tai limua, vaan sitä että vieressäni ei kuorsannut ja pärissyt tutusti. Uni oli levotonta koiranunta ja Taaviaisen jokaiseen tuhahdukseen tuli herättyä.

Moon niin surkia ilman isäntää. Oman ajan tarve selkeesti rajoittuu pariin tuntiin per päivä - ei kokonaisiin vuorokausiin varsin silloin, kun olen kotona. Jos itse lähden jonnekin reissunpäälle, ei uni tuota ongelmia, koska silloin ympäristökin on erilainen. Mutta kotona kuuluu olla isäntä vieressä.

Mä nyt säälin täällä itseäni ja mökötän. Niin sitä kymmenessä vuodessa on kasvanut toiseen kiinni. Onneksi tuo ei tee reissutyötä... Tähän kun sitten lisää nämä raskaushormonit ja raskaan työviikon jälkeiset stressit, on kotosalla äitee joka odottaa isäntää kotio ko kuuta nousevaa!

Vielä saa koko päivän ootella.
Prkl.
Mutta jos uni ensi yönä tulisi, kun se oma mörökölli on viekussa. Mä voin esittää taas sitten rantautunutta maitovalasta ja töniä sitä tauotta, kun kuorsaa ja varastaa tyynyt. Nih.

5 kommenttia:

  1. niin sulosta kun toista tulee parissa päivässä jo ikävä! hiis <3

    VastaaPoista
  2. Niinpä- tää on konsanaan uus fiilis mulle. Mutta toisaalta, sillä ei koskaan kuulemma ole ikävä minua :/
    ehkä pitäis joskus lähteä jonnekin, että se kerkeis kehitellä ikävää...

    Päppäpädäpäädäppäppää
    nyt pidetään ikävää
    Tyttytydytyydyttyttyy
    niin sielu tyydyttyy...

    VastaaPoista
  3. Täällä sama vika. Ei osaa nukkua ilman miestä vieressä.
    Nyt leukemiahoitojen myötä on sitten vaan oppinut siihenkin. Olosuhteiden pakosta. Osastojaksojen aikana kun olemme kaikki kolme eri osoitteissa. Mutta jos saan valita, niin kummatkin tuhnottaa mun viekussa sängyssä!

    VastaaPoista
  4. Niin ne vaan nuo miehenperkeleet kaivaa ittensä nahan alle. Vaikka ne olevinaan on aina vaan enempi harmiksi kuin hyödyksi. Se on se tuhina siinä vieressä, vakaa yhdessäolemisen soundi. Ja vuosikymmenien myötä, meillä kohta 36v, se muuttuu sellaiseksi puntiksi jalkaan ettei ilmankaan osaa olla kuin hetkittäin. On kasvanut ikäänkuin kylkeen kiinni.
    Tsemppaa, ikävöi vaan älä lemppaa. Kukas sitä sitte yhtä tehokkaasti tönis öisin :)
    Että maitovalaile ja köllöile sydämesi kyllyydestä ja tsemppiä matkaan. <3

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...