perjantaina, syyskuuta 17, 2010

Viikonloppu - mikä ihana tekosyy!

Ah, tämä viikonloppu tulee enemmän kuin tarpeeseen. Viime yönä heräsin kadesti pientä miestä toppuuttelemaan takaisin uneen. Aamulla oli kuuluisa eläväkuollut-olo. Notta jotta elämä ei pääsisi kuitenkaan olemaan tylsää, johan tänä aamuna mies oli koiruuden kanssa pieneläinsairaalassa päivystyksessä - taas.

Kortisonikuurin myötä Bruno on aloittanut läähättämään ja tärisemään. Bruno tärisee kuin vilunväristyksissä, allottain - väillä enempi ja välillä ei ollenkaan. Arvelin samantein tuon olevan kortisoniin liittyvä sivuvaikutus. Tohtorilla sitten oli kandi tunkenut koiran peppuun kuumemittaria, kattellut simmuja ja todennut koiran olevan todellakin vasemmasta silmästä sokea ja napannut verikokeet. Kokeista sitten tuli tuloksena hypokalemia-ja natremia. Ei muuta kuin helkatin kallista kissojen lisäravinnetta kahdesti päivässä ja avot. Tästä se taasen irtoaa.

Mä sain kiukuttelukohtauksen sitten iltapäivällä, kun lähdettiin kaupalle. Tämän päälle poimiessani Brunon shaibendaaledia maasta, otin yhteen kohmeisen ampiaisen kanssa joka jäi sormeni alle - tuloksena pisto etusormeen. Kiukustuin kuin nelivuotias Alepan parkkiksella, jätin isännät hoomoilasena kattomaan perään kun ränkkäsin koiran kanssa kotio, ilmoitin vain että ''mulla on hel*etin paha päivä ja ihan just ryhdyn itkemään'' - muutaman askeleen päästä oli mies ja laps jo vierellä.  Isäntä oli aika puulla päähän kopautettu, mutta tuntui todella hiffaavan että nyt mennään ja syvällä. 

Isäntä teki parhaan mahdollisen tempun; koska tuota lääkettä ei ollut saatavissa kuin yhdessä apteekissa, kilautti hän isälleni ja kysyi kyytiä apteekille sekä kaupoille. Kun Vaari ilmoitti kyydin onnistuvan, mies totesi että nyt pääset päikkäreille, mene nukkumaan. Minähän pillahdin itkuun jo koko siitä riemusta että pääsin lepäämään. Ja taas ois ollut piilokameralle käyttöä; perheenäiti istuu olkkarin lattialla kakkavaippa kädessä itkemässä, että ihanko tosi mä saan olla hetken ihan issesseen?!

Vaikka reisu ei kauaa kestänyt, sain vähän ladata vajaita akkuja hiljaisuudessa. Ah mikä taivas. Kaupalta kotiutui reippaat miehet viikonlopun ruokien kera. Oi Autuutta!

Kaiken tämän päälle meidän uusi pesukone kotiutuu huomenna! Nyt alkaa olla se valo likempänä sieltä mustan pilven takaa. Josko nyt irtois?


1 kommentti:

  1. Kävimpä pitkästä aikaa lukemassa teidän kuulumisia ja Brunosta. Ounou! Pusuja Brunolle, tsemppiä, parasta mahdollista paranemista ja valousempia juttuja lisää teidän arkeenne!

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...