torstaina, elokuuta 05, 2010

Maltin väitetään olevan valttia...

... ja niin kai se ihan totuudessa onkin. Mä seisoin vaan siellä ''innnostus'' ja ''temperamentti'' jonossa kun sitä jaettiin.

Ei pelkoa, ei tuo vielä seisomaan nouse. Mutta toisenlainen tempaus on keksitty 1 vuoden, 4 kuukauden ja 1 viikon iässä; meillä on kirjoja, joissa nappia painamalla saa mukavat äänitehosteen. Kuten Pipsa-possun kikatusta kirjassa Kivat Kuplat ja auton tööt-tööt-tööt ääntä ääninappikirjassa Ikioma Auto. Pipsan kikatusta kuunnellessa pitää kikattaa pikkasen Mininkin ja eritoten kurkata isiä tai äitiä, että katsokaas ko tää nauraa. Autokirjan tööt-tööt-tööt on vielä ehkä liian tylsä tai nappi liian jäykkä, mutta se ei yhtälailla innosta.

Kauan käytössä ollut ''kissa'' viittoma katosi joitakin viikkoja sitten. Nyt Tuomas Veturi Löydä Rahti -kirjassa olevaa kissankuvaa painaessa kuuluu moukumista ja yhtäkkiä Natiainen vai nauraen ryhtyi uudestaan viittomaan kissaa!

Onkohan tää kehityksellinen suvantokausi ollut taaaaaaaaaaaaaaas kiinni niistä hiivatin hampaista? Kun nyt ollaan jo vakuuttuneita, että kyseessä Minin kohdalla on mikäs muukaan kuin keskosille ja ds-nappuloille tuttu suun alueen aistiyliherkkyys. Nyt on uusia metodeita pohdittu rakkaan työkaveri-puheterapeutin kanssa, kahvikuppipohdintojen keskellä. Kiitos siis sinulle, ystäväni ''Kiihdytin''

Ihania ostoksiakin olen mennyt tekemään, kun katsokaas - mä saan palkkaa!!! Kyllä huomaa kukkarossa, mitä meinaa kun tekee töitä. Jo ekan kuukausipalkan jäljestä on tilillä rahaa säästössä, mikä 16 kuukauden kotona-olon jälkeen tuntuu ihan utopistiselta. Tilasin netistä nuo kimperin pipot,  kävin kaivatun ystävän kanssa pyörimässä kaupoilla ja pohdin jonkinasteista vaatekaapin täydennystä. (Mulla on kyllä suunnitelmissa rahan ''hilloaminen'' - haaveissa on oman asunnon osto ja tällöin käsiraha ei todella ole pahitteeksi)

Mä treenaan tätä kärsivällisyyttä, mutta toisaalta jotta voi kokea pohjattoman ilon uudesta taidosta, on täytynyt käydä hieman siellä epätoivon puolella. Ja oi, sen minä osaan!


2 kommenttia:

  1. Me ollaan seisty samassa jonossa. "Kärsivällisyys" ja "Odotan ihan rauhassa" -jonot on kyllä jäänyt täysin välistä. Mitä häh? Oliks ees sellasia? Mä kohotin vauhdilla ekaan kun siinä oli lyhyt jono enkä jaksanut jäädä oottaa niitä pidempiä. Oisko niissä ollut tarjolla muka jotain kivaa?

    VastaaPoista
  2. Voi Piukunen.
    Siinä innostus- ja tempperamentti-jonossa oli tarkoitus käväistä vaan kerran. Toisaalta malttia ja harkintaa-jonossa olisit voinut viivähtää ( edes) hetken.
    Mutta hei, jono kun jono, olet hyvä just noin.
    Sitäpaitsi, näin sivusta seuranneena on pientä kehitystä ollut havaittavissa.
    Rahaaaa, nam!
    Muista, ei ne suuret tulot vaan ne suuret menot.
    Hilloa, hilloa, pahan ja hyvänkin päivän varalle!

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...