Eilen vietettiin ystävien luona koko päivä, nauttien auringonpaisteesta ja herkullisesta pöperöstä. Nappulat sai möyriä nurmella ja iltapäivästä otettiin ilo irti ihan nakupetterinä. Pieni kasteluletku lauloi heti kun turhat kuteet saatiin niskasta pois ja vaippa irti. Aivan selkeä natursmin kannattaja tuo kakara. Lippalakki oli koko ajan päässä ja varjoja suosittiin.
Yö meinikin sitten vähän vaikeammin. Kolmen- neljän välillä yöllä alkoi kitinä, ei ollut hyvä. Oli kuuma, oli tutti kadoksissa, unipupu nurkassa, otsa pinnoissa, varpaat kohti kattoa, milloin mitäkin. Pikkasen ennen viittä multa petti hermo ja totesin isännälle että me noustaan Minin kanssa ylös. En nimittäin tiedä mitään niin kamalaa, kuin se että jatkuvasti tulee kitinäherätys heti nukahtamisen jälkeen - parinkymmenen minuutin unipätkä rasittaa enemmän kuin kokonainen valvottu yö.
Koska meidän nappula nyt kutenkin on ovela sielu, päätti hän nukahtaa isänsä syliin heti kun minä oli noussut ylös ja pukenut päälleni. Ei mitään, uus uniyritys kuudelta. 10 vaille seittemän taas kitinää, sitten kops -- umpiuneen. Kahdeksan jäljeen noustiin sitten suosiolla ylös, kun tuntui että nyt on oikeesti se äitin pääkopan helinä liian liki.
Kuin ennakoidekseen tätä kaikkea, olin päättänyt mennä ajoissa eilen illalla nukkumaan. Olipahan (hittovie) siitä sitten ollut jotain hyötyä!
Näihin tunnelmiin kohti viikonloppua - mini vetää unta kupoliin jo toista tuntia. Tais se yön kukkuminen rasittaa tuota rääpälettäkin! Ei oo helppoa olla pikkumies!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.