tiistaina, huhtikuuta 20, 2010

Konttapuli

On tää ollut opettelua, kun tuo kiihdyttää vaan tahtiaan. Hienosti menee jo parin päivän treenillä aika pitkiäkin matkoja tahtoessaan. Tahto on suorassa suhteessa kielletyn toimintaan; olohuoneen poikki voidaan ryömiä jakorasian kimppuun, mutta kourasta karannut pallo ei ansaitse riittävää huomiota. Äidin parveketossut, pistorasiat, sähköjohdot ja Brunon luut aiheuttavat kunnon spurtin!


Ryömivä lapsi pääsee moneen uuteen ja ihmeelliseen paikkaan. kun asunnossa leijailee tukeva pukluoksennuksen tuoksu, voi vain myöhemmin hiffata että siellä kirjahyllyn ja seinän välissä on osa päivän ateriaa. Nams, ehkä hillottuna niihin hetkiin, kun on taas nälkä.

Äitin pissallakäynti on muuttunut äärettömän nopeaksi toimitukseksi josta moni mieskin olisi kateellinen. Tunnustettakoon että muutaman ryminän jälkeen olen juossut vessasta kauhusta kankeana housut nilkoissa. Ehkä eteiseen vois asentaa sellasen kulmapeilin, jota näkee liikenteessä. Ryminän kuuluessa voisi vain vilasta peiliin ja todeta, että nyt se kaatoi jo lelulaatikkonsa.

Tekevälle sattuu ja tekemättä ei voi olla. Tänään on itketty ehkä kymmenet kipuitkut. Millon jäi sormet potan väliin (sitä on pakko paiskoa), kolahti otta kirjahyllyyn, tasapaino petti ja muksahdettiin kyljelleen. Huuto on valtava ja kyyneleet vuolaat. Juuri kun ehdit kirota, että jos lapsen ympärillä on yksi lelu, niin kaatuessaan se kopsahtaa siihen - kopsahtaa pentu kirjahyllyyn.



Liikumisen lisääntyessä täytyy todeta, että hoitopöytä taitaa olla menneen talven lumia. Eihän tota härväkettä saa enään aloillaan pysymään.

Tänään käytiin hammastarkastuksessa joka vastoin pelättyä, oli aivan ihana keikka. Hammastäti (hoitaja/hygienisti) oli mahtava mimmi, joka jutteli kivoja minille ja oli fiksu sekä asiallinen. Ohjeita ei saatu, kun kuulemma meininki on hyvä. Mutta vastaus ränkkäeemelin menoon saatiin: molemmat ensimmäiset poskihampaat (neloset) ovat nyt ylhäällä läpi ja kuulemma erittäin tuskaiset tehdä. Hampaassa on neljä terävää pintaa, eli pitää lykätä yhteensä kahdeksan kiperää kohtaa ennenkuin on yksi hammaspari klaarattu. Ei ihme että tuo rääpäle rääkyy ihan mielettömästi ja muutenkin ihan mahdoton tapaus. Ja aamulla oli mystinen kuumepiikki joka tipahti het pian. Kuulemma voi johtua hampaista, vaikka toiset ammattilaiset tämän kiistävätkin.

Näin meillä, huomenna vuorossa fysioterapia jonne päästään ylpeänä esittelemään uutta hienoa konttaustaitoa! VAU- pikkasenko olen ylpeä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...