Taaviainen sairasti sen oksupaskutautinsa, joka onnistuneesti levisi minuun. Päästelin molemmista päistä ja tärisin, voimat hupeni täysin. Mies pystyi olemaan vain osan päivää kotona työkiireiden takia. Seuraavassa hetkessä Bullis ryhtyy päästelemään perämoottoristaan.
Kun Taaviainen pääsi jotakuinkin koivilleen, olin juuri lopettanut oman näytteidenluovutuksen. Bullis kehitti virukseen sopivasti uloshengitysvaikeuden. Iltapäivästä järjestelemään että pääsen Bulliksen kanssa sairaalaan, kun henki ei vain liikkunut ja yskä oli niin kova että ylös tuli.
Sain mummon apuun. Seuraavana aamuyönä sama toistuin. Klinikalla annetut kolme spiraa ja dexat eivät riittäneet pitämään henkeä liikkumassa. Takaisin sairaalaan, tällä kertaa ihan sairaapäivystyksen puolelle. Toim.huom. tässä vaiheessa mies ei ollut enää suomessa.
Soitellen sotaan, kaikki mahdolliset ja mahdottomat apukädet läpikäytyä sain oman tätini tänne Taaviaista katsomaan. Sairaalan puolella sama show uusiksi, kolmet spirat, uusilla lääkkeillä ja nappeja naamariin.
Viikon loppuun mennessä muistutuin raatoa. Viikonloppuna mun oli tarkoitus hoilata pienessä sievässä karaokea Tampereen yössä, mutta tilanteen huomioonottaen se jäi välistä. Hei hei äitivapaa - lomittajatäti tuli jokatapauksessa ja menin ystävän luo meilahteen yöksi. Pieni lepo sekin oli.
Edeltävän viikon myötä olen täysin raatonaatti, aivan puhkipoikki. Kahden lapsen kanssa organisointi ilman pätevää omaisverkastoa ja ilman puolisoa on aivan peräpeilistä. Syvältä, sieltä.
Mutta me ollaan elos.
Ensi viikonloppuna on suuntana äitien virkistysviikonloppu, jonka tarjoilee kvtuki57. Hei jippii. Soon sitten mun Pariisi, lentoja ei tule Helsinkiin. Ei ees Espoosta.
Kuulostaa niin ikävälle tommonen sairastelu, huhhuh! Onneksi nyt jo paremmin :)
VastaaPoista*mun blogini http://aitinaomanlainen.blogspot.fi/
No voi hirvitys, mikä osio arkipäivästä joka kääntyy survivalgameksi. Huh, ei ihme , että oot ihan raato.
VastaaPoistaTuommoiset sairaalareissut raastaa kyllä sydäntä, kun pikkuinen sairastaa. Äidin sydäntä särkee ihan garmeesti. Tuli itellekikin paha mieli, kun luki.
Mutta mikä ei tapa, se vahvistaaa. Varmaan saivat tosi hyvän vastustuskyvyn tuommosen taudin jälkeen. Meillä vieraili muutama vuosi sitten noro ja kyllä kiittelin luojaani, että perheessä oli vain pari aikuista. Oli se niin kamalaa. Tuli kyllä huomattua, että veskissäkin voi asua ja nukkuakin pytyn päällä hetkittäin. Ihan oli ventti olo. Mulla on greipinsiemenöljy-kapseleita aina kotona vatsavirusten varalle. Tosi tehokas kun vaan ehtii ottaa ajoissa. Ja kokemuksesta viisastuneena otan niitä heti, kun vain kuulenkin, että lähelläni on joku, jonka perheessä tai missä tahansa sairastetaan jotain oksupoksutautii tai ripulia. Kun en taho niitä. Kop kop kop, toistaiseksi oon säästynyt, kiitos kapselien.
Paranemisia sinne <3