приветствие!

Vinkeen äidin yritelmä sulautua väestöön.

Tervehdys hiivatin kylmästä, mutta ah niin aurinkoisesta Pietarista! Sain nauttia lauantaista maanantaihin laadukkaasta ystäväseurasta ja rentouttavasta lapsivapaasta. Irtiotto arjesta tuli kuin tilauksesta.

Lähdimme lauantaina Helsingistä Princess Marialla kohti Pietaria. Laiva oli siisti ja meininki asiallista. Iltaruoka oli taivaallisen hyvää; Buffa oli mielestäni parempi kuin viikkarilla tai siljalla. Yö meni kuunnellessa jäiden ryskettä laivan runkoon. Missään vaiheessa ei jurrimeininkiä tarvinnut katsella, vaan laivalla olleet ihmiset olivat vallan ihania. Palvelussa oli kyllä perinteinen Venäläinen mauste, eli harvempi hymyili. Mutta se on kulttuurisidonnaista.

Vastaanottokomitea Pietarin satamassa!

Aamulla saatiin herätä kylmään mutta aurinkoiseen päivään,  nauttien todella hyvästä aamupalasta. croisanteista askartelin Belgian opiskeluajan kunniaksi voileivät, oi nam. Satamaan saapuessa päästiin suoraan "viisumivaatimuksen" takia kuljetuksella Iisakin kirkolle (nytpä tiedän mistä sekin sanonta juontaa juurensa!).

Iisakin kirkko

Pietari Suuren patsas

Kazanin Jumalanäidin katedraali

Poikkikkatua - kaduilla oli mittaa!

Pietari kaupunkina oli HYSTEERISEN suuri. Niin suuri, että väitän ettei sitä voi käsittää ellei itse ole ollut paikanpäällä. Etäisyydet on oikeasti todella suuria. Hintataso ruoalla ja arkiasioilla on melko alhainen, mutta vaatteiden hinnat Nevski prospektin varrella on hysteeriset. Muotia nyt varsin en muutenkaan ollut ostamassa.

Yolki-Palki - hauska sisutus ja hyvä ruoka.

Ruoka oli taivaallisen hyvää, atmosfääri hieno, paikallinen metro kertakaikkisen mielettömän upea kokemus - tiettyä neukkuromantiikkaa uhkuen. Vaikka kuinka kukakin peloitteli - milloin mistäkin, emme kohdanneet mitään vastoinkäymisiä. Toki matkaseuranani oli kieltä sujuvasti parlaava ystävä joka tuntee kaupungin kuin taskunsa. Tullissa ja rajallakin kaikki sujui mallikkaan vikkelästi - verrattuna aiempaan reissuuni Viipuriin.

Ensin piipahdettiin Aleksanteri Nevskin luostarissa etsimässä ystäväni tyttärelle oman suojeluspyhimyksen ikonia. Samalla fiilistelin kirkossa, joka oli rouheessa remontissa. Mutta ihmiset ja ikonit saivat silmät kostumaan. Jokin asia kirkoissa koskettaa ja kovaa, vaikka aikamoinen agnostikko olenkin. Ortodoksisten kirkkojen ikonit vain ovat kertakaikkisen upeita.

Herkkukauppa, jonka ikkuna oli ihan mahtava!

Takaisin laivalle tuliaisten kanssa ja syömään pizzaa- mielettömän hyvää. Ilta istuttiin yökerhon ravintolassa jossa oli jätskibaari (skippasin holit ja tyydyin hedonistisesti jäätelöön!) ja katselimme aika mielenkiintoisia musiikkinumeroita. Sanottakoon, että musisoineen tädin poikkihuilun olisin voinut asetella rusetille ja tuikata laidalta alas. Yöshow oli kabaree aika venäläisin klisein, mutta suurin hupi oli todellakin oma aika.

Täti jonka huilun sointi oli aika kiduttava

Laatupizzaa laivalla.

Hytti oli todella siisti - ottaen huomioon kasariromantiikan joka ylsi laivalla moneen asiaan. Mitään valittamista - poikkihuilumusiikkia ja mielenkiintoista kitaravirtuoosia lukuunottamatta- ei todella ollut koko reissulla. Aivan ihanaa, sain hetken hengähtää hyvän ystävän seurassa!

Kasariromantiikkaa -siistiä ja toimivaa.

Kokeilkaa! Suosittelen, menkää avoimin mielin ja ilolla, Pietarilla on tarjottavanaan paljon.