maanantaina, marraskuuta 05, 2012

OH - Ohhoh.

Lähettelin kuukausi takaperin postia meidän omaishoidon tuen sosiaalityöntekijälle. Kiittelin suuresti ja vuolaasti mahdollisuudesta käyttää perhelomitusta (eli hoitaja tuli kotiin ja hoiti molemmat nakerot) - koska meillä ei ole vastaavaa mahdollisuutta olemassa, ilman ks. palvelua.

Sostt siitä keskustelusta ajatelleena ehdotti, että josko nyt olisi aika tehdä uusi kotikäynti ja sitä kautta miettiä että olisiko meillä mahdollisuus omaishoidon vapaisiin. Helsinki kun on kunnostautunut lauseella "Ei ole oikeutta omaishoidon lakisääteisiin vapaisiin" -joka kauniisti koristaa meidän oh-sopimusta. Laki on, mutta sitä ei noudateta. Tämä siis ei ole sostt vika - vaan sen organisaation joka nämä määreet lainvastaisesti on asettanyt. Sostt itsessään on lampaan lempeydellä varustettu täti.

No täti saapui. Aamu oli ollut hullunmyllyä, perhetyön täti oli nappaamassa Bullista mukaansa siinä samassa ovenavauksessa. Koko perhe nukkui aamun aikataulusta pommiin (ohohups, mikä iloinen erhe!) ja näinollen koko paletti oli vielä vähän levällään.

Hassuinta oli, että meidän nonstop-elohopea päätti näyttää puolen itsestään, jota harvoin on nähty. Sälli makasi keskellä olkkarin lattiaa leikkimällä autolla. Paikallaan. Häseltämättä. Yritin kertoa että tämä EI ole pojan normiolotila, vaan jotain aiiiiiiivan muuta. Onneksi tunnin loppua kohden vauhti kyllä kiristy. Taavainen kekkasi että voi siirtää potkuautonsa ikkunan alle, kiivetä siihen auton päälle ja yrittää kohti vapautta! Hiiohoi, ehdin väliin.

Surullista on, että näillä kerroilla kun kertoilee tästä arjesta ja arjen haasteista, tulee itselleenkin sellainen olo että todellako me asutaan tälläisessä hullunmyllyssä. Kun ne kaikki arjen haasteet lävähtää siihen naaman eteen. Tilanne oli muuttunut alkuperäisestä arviokäynnistä, uusia diagnooseja on tullut (se refluksi) ja toisaalta samojen ongelmien kanssa painitaa.

niin hullua kun se on, tekisi mieli kirjoittaa vastakohtakirje, että mitä ihanaa meidän arjessa on ja mitkä asiat meillä toimii. Syömisvaikeuksien kanssa kun ollaan menty parempaan suuntaan, niin epänormaalikin tilanne tuntuu tavalliselta ja helpolta verrattuna aikaisempaan.

Erityisen tavallista ja tavallisen erityistä arkea, mausteineen - sekä kaudesta toiseen.
tällä mennään ja nyt pidetään sormia pystyssä että saataisiin ne vapaat, että saataisiin kotiin hoitaja siksi aikaa kun vanhemmat haukkaa vapautta. Kun, viranomainen ei ole omainen - mutta kun muuta ei ole.

2 kommenttia:

  1. Tuossa lauseessa "Ei ole oikeutta jne." on paradoksi, koska omaishoidontuki on se paketti, johon _kuuluu_ myös ne vapaat. Voi voi. Meillähän ne ois sentään saatu, mut se ois tarkottanut mukelon lykkäämistä laitokseen vapaiden ajaksi - ja luoja tietää se on laitoksessa (sairaalassa) ollut jo ihan tarpeeksi. Paras vaihtoehto olis tukiperhe, sellaisesta mää haaveilen. Ehkä joskus meillä molemmilla vielä on sellainen. :)

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...