-että lapsi ja äitee voi tilanteeseen nähden parhaiten.
Täts it. Mä en tartte hyminää, rentoutusta, joogaa tai mitään muuta. Mä tartten varmuuden siitä, että jos homma lähtee menemään päin helvettiä, on tavoitettavissa iso liuta tarpeellisia lääkäreitä - eikä kellään ole kahta kertaa miettimään että kutsutaanko niitä paikalle. Jokainen puukko, piikki ja pilleri on tervetullut. Luonnollisuus on varmasti monelle tärkeä ja arvokas asia - mutta mä oon valmis olemaan suomen medikaalisin synnyttäjä.
Multa on kysytty että pelkäänkö synnytystä. Rehellisesti en pelkää. En pelkää kipua, vaikken sitä todellakaan varsin riemulla odota. En pelkää edes sitä "kuuluisaa kontrollin menettämistä" koska pyrin uskomaan ja luottamaan että se touhu on kokeneempien lapasessa. Että kätilöt ja lääkärit tietää mitä tehdään ja osaavat sitten tarpeenmukaan komentaa minua. Uusi sektiokaan ei varsinaisesti pelota, mitänyt lähinnä jännittää se kuinka nopeasti siitä tällä kertaa toipuisi.
Salaisesti takaraivossa on toive sellaisesta perinteisestä synnytyksestä. Että mennään osastolle kun kotona on tovi ähisty tai vedet on menneet. Sitten saliin, peräruiske hanuriin, pinni päähän pennulle, salissa sitten kiroillaan vajaa vuorokausi ja saadaan syliin pikkuruinen Pulla. Siinä välissä vähän ilokaasua, tarpeenmukaan piikkiä ja suihkussakäyntiä. Sitten osastolle Pullan kanssa, pers mustelmilla. Mieluiten vähimmillä mahdollisilla tikeillä.
Eniten mä pelkään sitä, että saan kätilöksi jonkun lempeää synnytystä suosittelevan ituhipin. Ne ketkä tahtoo, voi tuoda lapsensa maailmaan lämpimästi ja lempeästi hymisten, hämärissä valoissa. Mä uskon että se että toukka nykästään tuolta suolistoäänien sulomaailmasta kylmään sähkövaloon, on vittumainen shokki joka tapauksessa - molemmille osapuolille.
Aikoinaan "sydänääniä" sarjassa oli synnyttämässä äitee joka ilmotti tammisaaren luomusairaalassa kätilölle jotakuinkin hyvin selkeästi, että tunkekaa ne kaurapussit, ammeet, pallot ja rakkulanne jonnekin muualle. Kätilö sitten selitteli isännälle että josko veisit vaimolle tuon kaurapussin - isäntä ilmoitti ihan suoraan löytävänsä pussin paikasta johon aurinko ei paista ja ilmoitti selkeästi kunnioittavansa vaimonsa tahotoa ilokaasusta ja epiduraalista. Muistaakseni ks. emäntä saikin sitten vain ilokaasun koko homman edetessä niin nopeasti.
Mä oon kyseisen rouvan kanssa samalla linjalla -sillä erotuksella että olen valmis kokeilemaan; mutta yhtä nopeasti hylkäämään toimimattomat metodit. Tärkeintä on, että me Pullan kanssa ollaan mahdollisimman hyvinvoivia urakan jälkeen. On se sitten millainen episodi tahansa!
ps. pidätän naisellisen oikeuden muuttaa mielipidettäni ja tarpeen mukaan kertoa huvittavia stooreja siitä, kuinka loppuviimein lauloin jooogalentosynnytyshyminä-aakkoslaulua salissa. Tai sitten en.
Synnytys on semmonen aihe, että siitä on niin monta mielipidettä kuin synnyttäjääkin, ja jokasta synnytyskertaa kohden annettakoon ainakin yks lupa mielipiteen U-käännökseen.
VastaaPoistaMielestäni parhaimman kokemuksen saa, kun lähtee itse avoimin mielin synnyttämään, muistaa että onnistunut synnytys on sellainen missä sekä lapsi että äiti jää eloon, ja siitä parempaan kaikki on ekstraa. ;) Vaikka itse omaksi asenteekseni väitänkin tuon, niin toki tunnustan silti, että uskalsin myös salaa toivoa välttyväni pahimmilta repeämiltä (ja turhamaisuuteni onneksi vältyinkin).
Sulla on niin hyvä asenne synnyttämiseen, että täältä aidosti vaan tsempitän h-hetken lähetessä, ja uskon, että oot ihan yhtä sarkastisen hyväntuulinen taas yhtä synnytyskokemusta rikkaampanakin. ;)
(ja oikeastaan mä voin sun puolesta vähän sulle toivoa alatiesynnytystä, jos ei muuten niin vaikka sitten siksi, että sittenpä voitkin sanoa testanneesi molemmat tavat. ;) )
Mun mielestä (ja tosiaan, tää on nyt vaan mun mielipide!) synnytys on nimenommaan asia, jota ei voi kovin paljoa etukäteen suunnitella. Siitä voi lukea, siihen voi koittaa varautua, mutta ei sitä oikein voi valmiiksi käsikirjoittaa. Sitä ei vaan voi yhtään etukäteen tietää, että mikä juttu itsellä sitten hoohetkellä toimiikin. Voi esittää toiveita ja ajatuksia ennakkoon, kunhan ei tee niistä itselleen niin isoja kynnyksiä että pettyy jos ne eivät toteudukaan. Kaikki tavat saattaa lapsi maailmaan ovat yhtä arvokkaita.
VastaaPoistaVaikket vinkkejä kysellytkään, niin omasta kokemuksesta kummuten neuvoisin kaikkia synnyttäjiä pyytämään etukäteen, että synnytyksessä saisi riittävästi informaatiota tapahtumien kulusta. Ensisynnyttäjälle tyypillisesti (?) mua kohdeltiin hetkittäin kuin en olisi läsnä ollutkaan, ja se on jälkikäteen ottanut päähän. En osannut kysyä kaikkea, mutta ois mulle voitu selittää niitä toimenpiteitä kysymättäkin... En tahdo enää toiste joutua olemaan aivoton tekemisen kohde, vaan sen näytöksen päätekijä. Vaikken ymmärtäisi hönkäsen pöläystä että miksi jotakin tehdään, se pitää mulle mainita. Kuuntelin tai en, ymmärsin tai en.
Voimia viimeisille metreille! Ne on ne pisimmät :)
"Älkää kyselkö koko ajan, mitä haluan, vaan miltä tuntuu ja kertokaa sen jälkeen mitä tehdään ja miksi. Haluan tulla kuulluksin, mutten halua päättää sellaisista asioista, joihin ei ole pätevyyttä."
VastaaPoistavoih, synnytysten speksaaminen on nii kivaa! en usko että ketään niinkään kiinnostaa "ko mulle kävi näin", mutta kerron silti! :D
VastaaPoistaparas neuvo mitä olen synnärille lähtiessäni saanut, on kuulunut "vaikka tiiätki kaikesta kaiken, niin kuuntele nyt hemmetti niitä kätilöitä ja lääkäreitä siellä salissa. sä oot joo synnyttäny aiemminkin, mutta ne tekee sitä työkseen, ja ajattelee vaan lapsen (ja sun) parasta."
näinpä.
esikoisen synnytys meni kivasti, ja kakkosta lähdinki tekemään luomumielin. mutta siihen 48h synnytykseen mahtukin sit kahdet epiduraalit, ja saatanallista vääntöä. vain kolmen kilon tähden. sitten kaks synnytystä käveltyäni ympyrää avautumisajan, niin kolmannessa mun liikuntakyky lamaantui täydellisesti. ja taas saatiin epiduraalia, joka laitettiin pieleen. ja sit synnytinkin helpolla sairaan ison poikulan.
on se vaan ihmeellistä.
vinkiks neuvon kattelemaan semipystyä synnytysasentoa katalogeista ;) kolmikiloset selinmakuulla vaati äärimmäisiä ponnisteluja, nelikilonen vuoteenpäätyyn (kontillaan) nojatessa taas ei juurikaan. samalla tunsin kuinka se liikkuu kanavassa. sulosta.
no enihäy. avoimin mielin sinne meet. kaikki tekee siellä töitä just tein hyvinvoinnin eteen. senkun muistat ni pärjäät varmasti.
jos tarttee lääkettä, otat lääkettä. jos tarttee sektion, otat sektion. piste. kyllä siitä vauva tulee joka tapauksessa. nii.
Aivan ihana teksti, pisti hykerryttämään! :D Hyvin se menee, tulipa sitten pilkkopimeessä hymisten tai leikkuupöydällä.
VastaaPoista