Opettelua

Tässä sitä mennään, vaikka ulkonäkö on muumimamman ja haisulin välimaastoa. Yhtä lyhyt ja pörröinen kun haisuli - lyllertävän ulokkeinen kuitenkin kuten mamma. Luin jostain, että pötsi kasvaa tässä vaiheessa raskautta n. 1cm viikossa. Massunahkassa on alkanut ihan järkyttävän karmiva syyhy; kutittaa niin että tekisi mieli haarukan kanssa rassata. Vatsan sisällä taas - no, ekat kerrat oikeasti meinannut liruttaa housuun ja kesken lauseen on täytynyt haukata happea!

Töissä olen rohkeasti suunnitellut työvuorot aivan mammaloman alkuun asti. Otin kuitenkin huomioon viimeisen kuukauden listoissa, että tekemäni vuorot voidaan suhteellisen vähällä vaivalla sijaistaa; jos nyt käy niin että joudun lähteä aikaisemmin sairaslomastelemaan. Tänään iski ensimmäinen kesähellehuoli; ilma oli kuin lehmän hönkäys ja ekan kerran mieleen juolahti että mihin kaftaanikauhtanoihin sitä meinaa kesällä pukeutua! Raijasin tänään ekan kerran työpöydälle pöytätuulettimen, jonka pistin pöheltämään suoraan kasvoilleni täydellä teholla. Ah ihanuutta!

Kesäloman alkuun on vielä joitakin viikkoja - juhannuksesta etiäpäin voi potkasta koivet kohti kattoa ja todeta, että kyllä tämä tästä. Sen jälestä pitää jaksaa vielä helleviikkoja töissä, mutta ehkä jo kovin muhevalle ololle annetaan enemmän anteeksi. Toisaalta, itsekin on jo tässä vaiheessa tajunnut, että riittävän hyvä lasketaan onnistuneeksi.

Raskaus itsessään ihastuttaa ja pelottaa yhtä aikaa. Odotan kovasti saamaani aikaa nkl-polille, ehkä siellä kerrotut asiat auttavat hengittämään vapaammin. Synnytystapa-arvioon sitä mennään jokatapauksessa, mikä sekin helpottaa etukäteen! Se mikä taas valmiiksi hatuttaa, on se hiivatin sokerirasitus. Byörghh.... Mutta taas, voi ajatella vain että kaikki on mun ja vatsansisäisen turvaksi.

Joten päivä kerrallaan eteneminen on riittävän hyvää tahtia. Ei tässä kerkeä ressaamaan. Ehkä. Välillä. Satunnaisesti. Ihan pikkasen vaan.

Möhömahaillaan, kun tavataan!