keskiviikkona, maaliskuuta 09, 2011

Kyllä minä taas niin mieleni pahoitin...

Lainatakseni Tuomas Kyrön erinomaista kirjaa, "Mielensäpahoittaja".

Tällä kertaa syynä oli tutkimuskutsu postissa. Sain siis nivaskan paperia ja pyynnön osallistua HUS:in erääseen tutkimukseen. Se vaikutti mielenkiintoiselta ja olisinkin muuten ottanut osaa, mutta tajusin että tällä elämänmenolla en voi luvata kykeneväni tutkimuksen vaatimaan aikatauluun. Oli verikoetta, tutkimusta, lääkärintapaamista sun muita. Päätin etten osallistu - paperissa sanottiin että ilmoita MIKÄLI osallistut.

Tänään päivällä sitten sain tekstiviestin. Tutkimushoitaja tiedusteli, olinko saanut paperit (olivat siis sairaalan järjestelmä kautta tulleet) ja haluaisinko osallistua. Minä rehellisesti loukkaannun. Suorastaan vittuunnuin. Vastasin pitkällä tekstiviestillä jossa kerroin, että arkemme puitteissa en kyekene sitoutumaan parin vuoden tutkimusrupeamaan. Meidän pojalla on kehitysvamma, jonka vuoksi saamme riittämiin rampata poleilla ja palavereissa - emme tahdo ylimääräistä ramppausta.

Meni hetki ja puhelin piippasi. Tutkimushoitaja toivotti voimia ja jaksamista arkeen, sekä aurinkoista kevättä. Tästä minulle tuli hyvä mieli.

Päälimmäiseksi tunteeksi kuitenkin kuoriutui tuo "vitutus". Miksi minulla ei ole oikeutta "ei" sanaan, vaan joudumme valitettavan useinkin pelaamaan tuon "kehitysvammainen lapsi" kortin - sitä nimittäin tunnutaan uskovan ehdoitta. Ja niin, minkä vuoksi minun tarvitsee selitellä siellä, täällä ja tuolla sitä, että meillä on kehitysvammainen lapsi. Miksi ei riitä, että "arkemme on kiireinen" - esimerkiksi puhelinmyyjälle olen todennut että kuule en tilaa teidän lastenkirjoja koska poikani tuskin aivanheti oppii lukemaan.

Toisaalta, se on minun valitani pelata se "keva-kortti" - mutta tuntuu että oman minän jaksamista ei muuten kunnioiteta. Aikoinaan meille tunki ovista ja ikkunoista rokotetutkimuskutsuja. Jopa neuvolan aulassa oli kerran rokotetutkimustäti väijymässä - hän mainosti ja mainosti. Jouduin jälleen käyttämään erityiskortin; "näin pienellä pikkukeskosella jolla on ollut veriarvo-ongelmia hengenlähtöön asti, sekä vielä tämä kehitysvamma - näin pienellä en tahdo lähteä kokeilemaan onko mahdollisesti teidän rokotus hyvä", täti uskoi. Mutta silti tuli ainakin kolme "muistutuskirjettä" postiluukusta; olemme lähettäneet teille kutsun ettekä ole osallistuneet. Osallistukaa nyt.

Uskokaa mainostajat ja kauppaajat. Minä osallistun jos minä jaksan. Ja jos minä haluan. Minä en halua kertoa joka kolmannelle vastaantulijalle meidän perheen tarinaa, minulla on oikeus sanoa yksinkertaisesti "EI, en tahdo"

ps. Lapsiperhekortti ei muuten ole yhtä tehokas kuin kehitysvammakortti. Aiemmin oli vielä käytössä infektiokierrekortti ja tehokkaana käyttökamana myös äidin rintakasvain-ehkäseonsyöpää-kortti. Niillä pelasi myös aika hyvin.

10 kommenttia:

  1. Meillä on toiminut hyvin tämä "isäntä on työtön ja itse olen opiskelija" -kortti... Kyllä silläkin saa puhelinmyyjän hiljaiseksi.

    VastaaPoista
  2. Nykyään on monia hienoja kirjoja joissa kehotetaan vetämään omat rajat ja sanomaan napakasti "ei" jos jokin ei itselle sovi. Kaipaisin näihin teoksiin jatko-osaa, mitä sanoa kun "ei" ei riitä.
    Puhelinmyyjiin käytän taktiikkaa josta en ole yhtään ylpeä eli sanon kiitos ei ja katkaisen puhelun:( Olen yrittänyt sanoa ei ja kun se ei riitä niin en jaksa jäädä jankuttamaan/tuhlaamaan molempien aikaa, vaan tylysti suljen puhelimen:(

    VastaaPoista
  3. Ärsyttävää. Ja vielä ärsyttävämpää on se syyllistämisjuttu; kukaan ei voi korvata teitä tässä tutkimuksessa ja koko tutkimus menee perseelleen jos juuri te ette osallistu.
    Mulla ei ole mitään erityistä korttia mihin vedota, mutta voisi sitä koittaa vaikka "mjinä ei ummarta mite sine sano" tai tylympää "mitä kohtaa sanassa ei et ymmärtänyt".
    Onhan ne tutkimukset, joskaan ei kaikki, tärkeitä, mutta varmasti tästäkin maasta löytyy porukkaa niihin. Ei voi olla niin vaikeeta ja romahduttavaa jos joku sanoo ei.
    Ilman, että täytyy vetäistä joku syy jostain verukkeeksi.
    Yksi hyvä vois olla myös "en ehdi millään,koska laamani osallistuu agilityyn ja koulutus on kesken, haluatteko ostaa lipun kisoihin". sillä luulis jo puhelun loppuvan.

    VastaaPoista
  4. Tuo laama-agility oli ehkä paras kortti! Täytyy pitää mielessä ;)

    VastaaPoista
  5. Saara: meillä ei tehonnut :mies on työtön- kortti vaa puhelinmyyjä rupesi VALISTAMAAN että kyllä töitä on jos vaan haluaa, ja että meeppä www.mol jne... pikkusen nousi savut korvista ja itku ei ollu kaukana sen puhelun jälkeen!!

    Ja Piuku: meilekin niitä kutsuja satelee ja on soitettu perään että saatiinko ja tullaanko, asia jäi kesken ekalla kerralla heidän puoleltaan kun tätin piti selvittää heidän lääkäreiltään voitaisko me ylipäätään kaikkin juttujemme kans osallistua, mutta eipä kuulunut enää siitä muuta kuin uusi soitto joskus myöhemmin että "hei olette saaneet meidän kutsun tutkimuksee,. haluatteko..." joo ei me aleta kanskaan enää mihinkään ylimääräiseen neidin kanssa kun saa ihan tarpeeksi käydä tutkiuksissa.

    VastaaPoista
  6. Opiskeluajoilta perintönä jäänyt vastaus puhelinmyyjille "Mä olen niin köyhä, että ei mulla ole varaa tilata mitään." uppoaa hyvin. Kukaan ei kysele eikä yritä tuputtaa. Kerran erehdyin sanomaan, että ei mulla ole aikaa, niin tämä samperin nenäkäs myyjä vastas, että onhan sulla aikaa jutella munkin kanssa.

    t. Katja

    Enkä siis koe kyllä mitenkään rikas olevani vieläkään.

    VastaaPoista
  7. kun lapsukaiset ovat kasvaneet, ovat tutkimuspyynnöt vähenneet. Mutta puhelinmyyjiin toimii - tai on toistaiseksi toiminut: "nyt ollaan kyllä sellaisessa tilanteessa että ei tilata yhtään lehtiä, mutta palataan joskus vuoden päästä asiaan. Kiitos."

    VastaaPoista
  8. Mun äiti-on-nyt-väsynyt-ja/tai-mukavuudenhaluinen -kortti on rikki eikä toimi, vaikka haluaisin sen olevan riittävän tehovoimainen. Toisaalta mulla-on-kolme-lasta-ja-koira-ja-mies-reissutöissä-ja-sairastan-masennusta -kortti pelittää, joskin se on niin tiukasti takataskussa, ettei sitä viitsi kaikkien kanssa pelata.

    VastaaPoista
  9. Minulla on vielä parempi kortti: puhelinnumeroni ei ole julkinen.

    VastaaPoista
  10. Hei!
    Olen tekemässä päättötyötäni ja aiheena on kehitysvammaisenlapsen kohtaaminen, toivottavasti tämä ei nyt olisi sellainen kysymys johon et/ette halua vastata..
    Olen työskennellyt eri syistä johtuvien vammaisten ja kehitysvammaisten parissa 5-6 vuotta ja nyt vasta on tarjoutunut tilaisuus opiskella kehitysvamma-alaa, tarkoitus olisi valmistua vuoden lopussa. Olisin siis päättötyötä koskien tehnyt muutamia kysymyksiä.
    Olisikohan ollut mahdollista lähettää kysely lomake sinulle/teille henkilökohtaisesti sähköpostiin?
    Kyselyssä on joitain kysymyksiä jotka saattavat olla arkaluonteisia, mutta kukaan ei niihin pakota vastaamaan. =)
    Jos kiinnostuneita ihmisiä löytyisi olisin erittäin kiitollinen!
    Asiaa voisi tiedustella minulta annuli_@luukku.com.

    Tavoitteeni on siis kaikenkaikkiaan päästä jakamaan "ulkopuolisille" ihmisille tietoutta kuinka voi huomaamattaan olla loukkaamatta (eikä tietenkään tarkoituksellakaan) ja rohkein mielin kohdata erityisiä lapsia perheineen, koska he eivät ole sen ihmeellisempia kuin "normaalit" perheetkään, jos nyt on sellaista luokitusta kuin "normaali"..

    Kiitos!

    -Anna-

    VastaaPoista






Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...