tag:blogger.com,1999:blog-3842088939123559229.post1616729503102278446..comments2023-10-30T15:30:42.684+02:00Comments on Vinkeä Väkkyrä: vatutusanalyysiäPiKohttp://www.blogger.com/profile/17671175028120874716noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-3842088939123559229.post-17472812784873800222011-08-20T17:55:55.054+03:002011-08-20T17:55:55.054+03:00Puhut niin asiaa.. T: lukijasi jolla la lokakuussa...Puhut niin asiaa.. T: lukijasi jolla la lokakuussa :)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3842088939123559229.post-88545502598592063512011-08-20T12:06:11.160+03:002011-08-20T12:06:11.160+03:00Voi kuinka tuttua jo isojenkin lasten äidille... t...Voi kuinka tuttua jo isojenkin lasten äidille... tulihan se pysähdys ja terve itsekkyys minunkin ajatusmaailmaani kun sairastuin rintasyöpään. Enää en vaadi itseltäni liikoja, en toki muiltakaan.<br />Tätä kokemusta en toivo kenellekään, mutta joskus elämä opettaa kovimman kautta relaamaan ja rauhoittumaan.<br />Tsemppiä toivottaa vakilukija PäiviAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3842088939123559229.post-23895763870864336912011-08-19T14:12:00.389+03:002011-08-19T14:12:00.389+03:00Vaaleanpunaiset silmälasit lakkaavat aikanaan suod...Vaaleanpunaiset silmälasit lakkaavat aikanaan suodattamasta arjen karun totuuden "kultajyviä". Elämänmeno ja tunteet ovat sellaista vuoristorataa, välillä tasannetta ja välillä vaan juututaan paikoilleen. Ohi se pikkulapsiaika menee, joskus...<br />Tuuletuksia ja irtiottoja sekä terve itsekkyys välillä ovat valttia.<br />Tseppiä, jaksaa, jaksaa.Seijahttps://www.blogger.com/profile/00278097186466309069noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3842088939123559229.post-11958544458473279992011-08-19T12:40:35.931+03:002011-08-19T12:40:35.931+03:00Usein olen blogiasi lukenut, mutta en ole aiemmin ...Usein olen blogiasi lukenut, mutta en ole aiemmin mitään merkintää itsestäni jättänyt :) <br /><br />Tämä äitinä oleminen on tosiaan ihan pirun hankalaa. Siitä ei pääse mihinkään. Meille syntyi viisi viikkoa sitten toinen lapsi ja ensimmäisellä oli silloin ikää 1,5v. Oma riittämättömyyden tunne on kasvanut entisestään ja en voi muuta kuin ihailla mieheni asennetta, joka koko ajan on positiivinen ja sanoo minulle, että muutaman kuukauden jälkeen helpottaa. Niinhän se on, että alku on hankalinta ja silloin tuntee itsensä kaikista paskimmaksi. Tästä kaikesta kuitenkin sisuuntuneena pyysin päästä juttelemaan neuvolapsykologin kanssa. Jotain on tehtävä, jotta oma pääkoppa ei hajoa näiden omien syytösteni kanssa. Ehkä ammattilainen saa mut tajuamaan, että itselleen on pakko olla armollinen. Tai sitten ei... <br /> <br />Joka tapauksessa tsemppiä loppuraskauteen ja kaikkea hyvää teidän perheellenne!!Anonymousnoreply@blogger.com