Oi että tätä kroonista haukottelua. En tiedä todella mitä mun unen laadulle on käynyt, mutta se on kokonaisuudessaan kärsinyt hurjan pudotuksen. Silloinkin, kun olen nukkunut, herään väsyneenä. Olettaen että saan siitä unenpäästä kiinni.
Natiainen sensijaan nukkui taas tänään reippaasti kahdeksaan asti - tottakai kun oli isänsä aamu herätä. Eilen, kun oli minun vuoroni, heräsimme reippahasti jo kuudelta. Mitä niistä unista.
Esikoisen odotuksesta muistan hurjiten sen hirvittävän univajeen, mikä alkoi aika ajoissa. Oli vattaa tiellä, hikoilutti, palellutti, veti suonta. Ja ne painajaiset olivat Hollywoodin erikoistehosteluokkaa.
Miksi naisen keho menee ihan sekaisin tästä "luonnollisesta olotilasta"? Ehkä taas alkaa kropan kouliminen krooniseen univajeeseen - mene ja tiedä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kunnioita blogirauhaa! Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta.